iKirkkoon

Ei mulla nyt ole vielä iPadia, vaikka se tuli jo toissapäivänä Suomessa myyntiin. Ihmettelen. Tähän takapajuiseen hitauteen on kuitenkin yksi selitys (sen lisäksi, että se maksaa 499 e).

Olin nimittäin iPhone-änkyrä, uskokaa tai älkää. En halunnut sitä millään, en edes käytettynä ja ilmaiseksi. Olin kokeillut ohimennen ja olin vakaasti sitä mieltä, että sen puhelinominaisuudet ovat vaikeat, en tarvitse sitä enkä jaksa opetella.

Niinpä sain iPhonen lahjaksi. Ei sillä vesilintuakaan voinut heittää, joten piti ottaa käyttöön. Varoitus: en olisi selvinnyt omin blondivoimin käyttöönotosta ainakaan ilman kilareita.

No, parissa viikossa olen liittynyt iKirkon jäseneksi, kuten eräs lukija sitä kutsui. Se on ihana. Eikä yhtään vaikea. Nettisurffailu on tietysti lähtenyt lapasesta, mutta toisaalta säästyy aikaa, kun pyörin netissä ja FB:ssä lähinnä silloin, kun ei ole muutakaan tekemistä (bussipysäkillä).

Kokeilin iPadia ohimennen ja tuli vähän huijattu olo: sehän on iso iPhone, ei sen kummempaa. Pitikö sen olla sen kummempi? En tiedä, mutta en nyt ainakaan ihan ekana ole sitä hankkimassa. Siinä vaiheessa kun lehtiä alkaa saada laajemminkin iPadiin, saatan harkita asiaa. Kirjoihin menee vielä jonkun aikaa, enkä tiedä mikä on paras härveli niiden lukemiseen.

Niin että kummin päin tämä nyt meni? Onko iPhone portti seuraavaan etappiin ja koukutus iKirkon jäseneksi vai veikö se uutuudenviehätyksen iPadista?

Kommentit

Unknown sanoi…
tervetuloa seurakuntaan ;) minä pidän kovasti iPhonestani, en voi asialle mitään. iPadistä en tiedä, sillä ei kuitenkaan voi soittaa ja jotenkin tuntuu, että se koko voi olla hankala myös lukemiseen. Ja hintakin on melkoinen. Mutta kunhan senkin laitteen markkinointievankeliumi leviää niin tiedä vaikka tulisi uskoon jossain kohtaa...
3. joulukuuta 2010 klo 22.05
Hanna / Kirjainten virrassa sanoi…
Mie kokeilin kerran käyttää sitä iPhonea, mutta en ymmärtänyt miten sillä voi kirjoittaa tekstiviestejä. iPadia käytin koehenkilönä yhdessä tutkimuksessa ja se oli puolestaan tosi kiva laite.
4. joulukuuta 2010 klo 0.15
Saari63 sanoi…
IPad on ihana. Toimii loistavasti peleissä, minä kun keski-ikäisillä silmilläni en kunnolla näe pelata iPhonella, mutta Padilla pelaaminen sujuu kuin tanssi. Meille Padi tule jo keväällä jenkeistä.
4. joulukuuta 2010 klo 20.02
Ina sanoi…
Tomomi: se oli suuri syy omaan änkyröintiini, mutta nyt olen todennut, että kyllä sillä voi.. Näppis vaatii totuttelua, mutta tekstareissa on muutamia muita hyviä ominaisuuksia.

Pelaamisesta ja lehdistä olen kuullut iPadin osalta hyvää, mutta kirjojen lukemisesta vain sen yhden kerran, josta elokuussa postasinkin. Änkyröin vielä jonkun aikaa ennen lukulaitteen hankintaa. Töissä testetuista muista lukulaitteista en ole tykännyt.
4. joulukuuta 2010 klo 20.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää