Pikamainos
Seuraa oman kirjailijan mainontaa: A-studio seurasi Elina Hirvosta Turun kirjamessuilla, ohjelma tulee ulos tänään (TV1, klo 21).
En tiedä sen tarkemmin, mitä tuleman pitää, mutta Elinan sanavalmiuden ja suoruuden tuntien kuvittelisin, että kannattaa katsoa. ;)
Ote ohjelman kuvauksesta: "Pitääkö kirjailijan olla julkkis - tai jopa tähti? Eikö hyvä romaani riitä lukijoille?" Aiheena kirjailijan toinen rooli, linkki kuvaukseen löytyy täältä.
En tiedä sen tarkemmin, mitä tuleman pitää, mutta Elinan sanavalmiuden ja suoruuden tuntien kuvittelisin, että kannattaa katsoa. ;)
Ote ohjelman kuvauksesta: "Pitääkö kirjailijan olla julkkis - tai jopa tähti? Eikö hyvä romaani riitä lukijoille?" Aiheena kirjailijan toinen rooli, linkki kuvaukseen löytyy täältä.
Kommentit
Ujous on inhimillistä (eikä kirjailijoiden ole pakko kiertää messuilla tai antaa haastatteluja), mutta joskus eristäytyminen voi olla norsunluutorniin kapuamista. Lukijoiden keskuuteen jalkautuva kirjailija on ehkä juuri sellainen kansanmies tai -nainen, jota nykyäänkin kovasti kaivataan.
Itse näen kirjat myös yhteisöllisinä ilmiöinä, kannanottoina erilaisiin teemoihin, ikkunoina uusiin maailmoihin, keskustelun avaajina. Miksi kirjailijan pitäisi pysytellä tuon keskustelun ulkopuolella?
Seija Vilén
Seija
Olen vähän samaa mieltä Seijan kanssa siitä, että kyllä kirjailijat ovat ennenkin olleet oman aikakautensa staroja ja vilkkaasti mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa. Ehkä jopa enemmänkin kuin nykyään, jolloin mennään helposti viihteen puolelle esiintymisten osalta.
Älä Kati missään nimessä anna ujouden estää kirjoittamista. Ei sun ole pakko näkyä yhtään missään (viittaan jälleen Remekseen). Jos oikein ujostuttaa, niin käytä salanimeä. Ei kukaan kustantaja kyllä pakota ketään esiintymään - se tietysti edesauttaa kirjan myyntiä (joskus paljonkin), mutta ei ole mikään must. Tosin yleensä kirjailijat surevat kyllä enemmän huomion puutetta kuin liikaa huomiota, kuten Seijakin toteaa.
Kriitikoillekin lähetetään ainakin toistaiseksi arvostelukappaleina kirjoja, ei puhuvia päitä. ;)
(Ja Kati: Ina kirjoitti viisaasti, älä nyt hyvä ihminen kirjoittamista lopeta! :)
Seija
Taisin oikoa kommentissani mutkia vähän turhankin suoriksi. En viitannut tuolla 'pureksinnalla ja nättiydellä' postauksessa mainittuun henkilöön, vaan puhuin yleisemmällä tasolla.
On totta, että kirjailijat ovat kautta aikojen osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nykyään tämä puoli tuntuu vain unohtuneen jonnekin.
Ymmärrän sen, että saadakseen työnsä tulokset näkyville ja leipää pöytään kirjailijan on melkeinpä pakko astua (pinta)julkisuuteen. Minusta on kuitenkin sallittua ja ehkä hyväksikin miettiä, onko tämä ainoa toimintamalli, jota kirjailijan sallitaan noudattaa.
Kiitos Ina ymmärtämyksestä :). Tutustun tuohon Tammisen kirjaan.
Jos haluaa kuulla vähän syvällisempää keskustelua ja käydä sitä vaikka kirjailijan kanssa livenä, kannattaa käydä esim. kirjastojen kirjailijailloissa tai Prosak-klubilla (jos asuu Helsingissä). Hyvää keskustelua on paljon (meillä oli viimeksi eilen yksi erittäin inspiroiva pienen porukan tapaaminen), mutta sitä käydään useimmiten muualla kuin telkkarissa, josta tosin löytyy hyviä kirjakeskusteluja myös.
Tämä ei varmaan vastannut mihinkään. Perjantai. ;)