Fingerporista punaiseen mekkoon



Tästä tuli näemmä sitä sun tätä -bloggausviikko. Harvoin kirjoitan mitään sarjakuvista, joten kerrankin: uusi Fingerpori on ilmestynyt! Jahuu! Sain sen työpöydälle, mutta piti siirtää laukkuun, menee muuten päivä hihittelyn puolelle. Taattua Fingerpori-kamaa kuitenkin, suosittelen faneille. Kohderyhmä tietää kyllä miksi.

Sitten kevään ekaan kirjaILMIÖÖN. Mitä pitäisi ajatella tästä prostituutiokirjasta, joka on breikannut läpi sekä lööpeissä että telkkarissa?


En tiedä. Kyse on tietysti Elina Tiilikan omaelämäkerrallisesta esikoiskirjasta Punainen mekko. Olen perehtynyt aiheeseen vasta telkkari- ja lehtihaastattelujen perusteella, tänään arvostelu oli Hesarissa. Blogeissa hyvä arvio löytyy ainakin Oliviasta.

Lukisin, jos kirja tulisi pöydälle. Omaksi en osta, Oliviankaan kommenttien perusteella. Periaatteessa aihe on tietysti tärkeä ja kiinnostava: nuori nainen valitsee rahapulassa siivousduunia mieluummin prostituution. Aikamoista.

Tähän asti olemme saaneet lukea aiheesta pääasiassa tutkija-feministien akateemisia analyysejä. Maria! -ohjelman Tiilikan haastattelussa Tanja Karpela ja Anna-Leena Härkönen menivät sen verran shokkiin, että kirja pitäisi lukea jo sen takia. ;)

Sitten taas: arvioiden perusteella kuvaus Suomi-prostituution koko ankeasta kuvasta ei jaksa ihan hirveästi innostaa. Onko jollain parempaa tietoa?

Kommentit

Katja sanoi…
Harmi, että Mariassa ei ehditty kuunnella Karpelan änkytystä loppuun, olisi ollut kiva tietää miten pahasti sen maailmankuva romahti. :)
6. helmikuuta 2010 klo 16.54
Anonyymi sanoi…
olen lukenut kyseistä pläjäystä nyt puoleen väliin... tyyli on toteavaa ja kirja on itse asiassa aika tylsä. ei siitä saa edes tirkistelykiksejä.

t håå måilanen
7. helmikuuta 2010 klo 20.50
Ina sanoi…
Katja: niin olis!! :D Sille debatille jäi kyllä ihan liian vähän aikaa.

Håå: hyvä tietää. Alan kallistua siihen, että jää tämä ilmiö ehkä lukematta. Nyt alkaa pukata nimittäin hyviäkin kirjoja postiluukusta, niistä lisää piakkoin. ;)
8. helmikuuta 2010 klo 10.23
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta
Lue lisää