Kässäriä odotellessa
Näin Julie & Julia -elokuvan, josta en hirveästi pitänyt, mutta synnytti ajatuksia. Amerikkalainen ruokabloggaaja neurotisoi itsensä maailmanmaineeseen ja elokuvasopimukseen asti (mikä on - kuten kuvakin todistaa - jokaisen amerikkalaisen unelman todellinen täyttymys, jopa presidenttiyttä suurempi).
Aloin miettiä, tuliko menestyskateus enkä siksi pitänyt leffasta. Kuvittelin elokuvaa Inahduksesta, mutta kaurismäkeläistä "Elämäni lukutoukkana" -filmiä en jaksaisi katsoa itsekään, vaikka Kati Outinen sopisi teemaan epäilemättä hyvin.
Tämän kaiken piti alunperin taustoittaa teille uutta gallup-innostustani. Leffan bloggaaja pohdiskeli nimittäin pitkään, lukeeko äidin lisäksi blogia kukaan ja jos, niin ketkä. Kävi mielessä, että tämä on bloggaajan hämmentävimpiä kysymyksiä. Siksi kommentit on aina niin ihquja!
Seuraavaksi hoksasin, että voisin joskus valita kirjoja senkin mukaan, millaisia ihmisiä te olette? Tilan ja tilastotieteen tutkinnon puutteen takia keksin kysyä vain sukupuoli- ja ikäjakaumaa, siis yläreunan gallupissa. Sillä pääsee alkuun.
Ei ole pakko vastata. Mutta kiitän kaikkia vastanneita osallistumisesta tähän ääreisvakavaan ja merkittävään lukijatutkimukseen. :)
PS. Miespääosaan kävisi mielestäni tosi hyvin Ralph Fiennes. Esim.
Kommentit
Mä rakastan Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -keittokirjaa - siitä voi esimerkiksi tumpelokin oppia täydellisen pihvin tai omeletin paistamisen salat. Mutta Julie/Julia-leffan päähenkilön napanöyhdänkaivelu ei oikein kiinnostanut mua. Leffasta puuttui tarina, draivi, imu ja konflikti (ja sori, tylsiö-Julien miniparisuhdekriisiä ei sellaiseksi voi laskea). Ihmettelin myös, miten aikanaan hyvänä näyttelijänä kannuksensa ansainnut Meryl Streep voi vetää koko roolin läpi joulupukilta kuulostavalla ho-ho-ho -äänellä. Tähänkö hän on vuosikymmenien kokemuksen perusteella taiteilijaneetoksensa kiteyttänyt? (Valitettavasti olen taannoin nähnyt myös hänet aivan yhtä hirveässä roolissa Mamma Miassa - joka oli valittu Baby Bio -leffaksi varmasti siksi että siitä erottui oleellinen näyttelijäntyö 400 imeväisen karjunnakin läpi - vaikea uskoa että sama tantta teki muutamaa vuotta aiemmin todella hienon roolin Spike Jonzen Adaptation-leffassa.)
Tähän asti vallinnut kirjojen valinta on kyllä ollut täysin moitteetonta, eli ei suotta mitään paineita asian suhteen!
Ja kannattaa miettiä vielä sitä pääosan esittäjää, Ralph Fiennes on alkanut näyttää viime aikoina aika papparaiselta....
Lukupiirin K
Onna ja kump: ihanaa, saan siis virallisen syyn jatkaa tätä egotrippailua ja lukea ihan mitä sattuu huvittamaan, loistavaa! K: alkoi aika hilpeästi naurattaa myös tämä "älä kuuntele meitä kävijöitä", hihi.
Lupaan kuunnella jatkossakin todella harvoin ja valitusti: sitä kautta löytyi esim. se ihan mahtava Janssonin kesäkirja ja nyt kieltämättä Aikamatkustajan vaimo on ainakin alussa aika erikoinen löytö...
Koska täällä on ilmeisesti yksi mies ja muutama posteljoonikin, niin otan ensi viikolla sen kuitenkin huomioon, kun alan koota joululahjavinkkejä. Luvassa on ainakin yksi vinkki miehille, jotka eivät lue mitään ja niiden naisille, jotka haluavat ostaa niille silti kirjan.
Viikonloppua!
Oikeesti minäkin olen tylsästi se tyttöä vanhempi nainen.
Ja muhun ainakin iski blogikateus tota leffaa katsoessa! (Mulle pääosaan voisi tulla Colin Firth.)
1) Tekstit ovat hyviä, mielenkiintoisia ja laadukkaasti kirjoitettuja.
2) Asun ulkomailla mutta koitan pitää itseni jotenkin kärryillä suomalaisesta kirjallisuudesta ja siitä, mitä sillä kentällä tapahtuu. Uutuuksien arviot ovat enemmän kuin helppo tapa pitää itseni ajantasalla suomalaisesta kirjallisuudesta, jota hyvin paljon rakastan(ei jaksa plarata verkkohesaria joka päivä, jos edes joka viikko. Ei ole mitään parempaa kuin lukea tekstejä suomeksi.
3) Suuret määrät lukuvinkkejä, tilauspino verkkokirjakaupassa vain kasvaa ja kasvaa.
Kiitos hyvästä blogista, ihan mainio tapaus!
Huomaa, että edellinen kirjoitus tuli kirjoitettua kesken työnteon, tai itseasiassa varmaan toisella aivopuoliskolla. Toistoa ja toinen suljekin puuttui.
Mutta kuten sanottua jatka ihmeessä, on ilo lukea arvioitasi plus muita juttuja. Nyt ainakin Herlin-teos ja Anderssonin kirja pakko lukea joulun aikaan.
Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirja on mielestäni ihan kaamea keittokirja! Kokkaaminen on intohimoni, samoin kuin hyvä ruoka ja olen sitä mieltä, että kunnon keittokirjassa on aina oltava valokuvia. Tunnen ahdistavaksi sen, että ohjeessa kerrotaan, että ruoka onnistuu vain käyttäessäsi 26,7 cm halkaisijaltaan olevaa kuparikattilaa. Puhumattakaan millintarkoista mitoista. Joo, varmaan sellaisille kokinaluille hyvä, joilla ei ole kokemusta eikä tuntumaa ruoka-aineisiin. Sellainen lieneekin ollut alunperäinen kirjan kohderyhmä.
Meitä on moneksi, sanos
håå måilanen
Mun lemppariohjeet on erilaisista lehdistä leikattuja puolirikkinäisiä ja kulahtaneita reseptejä, jotka on teipattu sekasin reseptikirjaan. En tiedä miksi. Luen keittokirjoja paljon ja huvikseni, mutta enimmäkseen kokkaan näistä omista lehtileikkeistä. Jotenkin on vähemmän onnistumispaineita kun se lehtikuvakin on usein vähän epämääräinen. Oma tuotos näyttää ihan hyvältä siihen verrattuna.
Pitääkin blogata joskus keittokirjoista!