Kässäriä odotellessa



Näin Julie & Julia -elokuvan, josta en hirveästi pitänyt, mutta synnytti ajatuksia. Amerikkalainen ruokabloggaaja neurotisoi itsensä maailmanmaineeseen ja elokuvasopimukseen asti (mikä on - kuten kuvakin todistaa - jokaisen amerikkalaisen unelman todellinen täyttymys, jopa presidenttiyttä suurempi).

Aloin miettiä, tuliko menestyskateus enkä siksi pitänyt leffasta. Kuvittelin elokuvaa Inahduksesta, mutta kaurismäkeläistä "Elämäni lukutoukkana" -filmiä en jaksaisi katsoa itsekään, vaikka Kati Outinen sopisi teemaan epäilemättä hyvin.

Tämän kaiken piti alunperin taustoittaa teille uutta gallup-innostustani. Leffan bloggaaja pohdiskeli nimittäin pitkään, lukeeko äidin lisäksi blogia kukaan ja jos, niin ketkä. Kävi mielessä, että tämä on bloggaajan hämmentävimpiä kysymyksiä. Siksi kommentit on aina niin ihquja!

Seuraavaksi hoksasin, että voisin joskus valita kirjoja senkin mukaan, millaisia ihmisiä te olette? Tilan ja tilastotieteen tutkinnon puutteen takia keksin kysyä vain sukupuoli- ja ikäjakaumaa, siis yläreunan gallupissa. Sillä pääsee alkuun.

Ei ole pakko vastata. Mutta kiitän kaikkia vastanneita osallistumisesta tähän ääreisvakavaan ja merkittävään lukijatutkimukseen. :)

PS. Miespääosaan kävisi mielestäni tosi hyvin Ralph Fiennes. Esim.

Kommentit

Unknown sanoi…
Musta tuo leffa oli aidosti huono - katsoin sen pari viikkoa sitten yllätys yllätys lentokoneessa matkalla Euroopasta Brasiliaan, ja se oli kyllä selvästi kehnoin kolmesta lentoon mahduttamastani leffasta.

Mä rakastan Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -keittokirjaa - siitä voi esimerkiksi tumpelokin oppia täydellisen pihvin tai omeletin paistamisen salat. Mutta Julie/Julia-leffan päähenkilön napanöyhdänkaivelu ei oikein kiinnostanut mua. Leffasta puuttui tarina, draivi, imu ja konflikti (ja sori, tylsiö-Julien miniparisuhdekriisiä ei sellaiseksi voi laskea). Ihmettelin myös, miten aikanaan hyvänä näyttelijänä kannuksensa ansainnut Meryl Streep voi vetää koko roolin läpi joulupukilta kuulostavalla ho-ho-ho -äänellä. Tähänkö hän on vuosikymmenien kokemuksen perusteella taiteilijaneetoksensa kiteyttänyt? (Valitettavasti olen taannoin nähnyt myös hänet aivan yhtä hirveässä roolissa Mamma Miassa - joka oli valittu Baby Bio -leffaksi varmasti siksi että siitä erottui oleellinen näyttelijäntyö 400 imeväisen karjunnakin läpi - vaikea uskoa että sama tantta teki muutamaa vuotta aiemmin todella hienon roolin Spike Jonzen Adaptation-leffassa.)
Onna sanoi…
Jatka vaan kirjojen valitsemista oman mielen mukaan. Tämänhetkisen gallup-tilanteen mukaan me ollaan melkein kaikki samanlaisia kuin sinä :-D
Marjaana sanoi…
Hih, kovasti teki mieli laittaa oma pallo posteljooni Petskinille :D

Tähän asti vallinnut kirjojen valinta on kyllä ollut täysin moitteetonta, eli ei suotta mitään paineita asian suhteen!
Anonyymi sanoi…
Sun pitää Inahdus valita kirjat itsenäisesti jatkossakin, älä kuuntele meitä kävijöitä! Sehän on tässä koko jutun idea, että sä tiedät ensimmäisenä mitä pitää lukea, luet ja arvioit, ja me päätetään sitten arvion perusteella tai siitä huolimatta, kannattaako urakkaan ryhtyä.

Ja kannattaa miettiä vielä sitä pääosan esittäjää, Ralph Fiennes on alkanut näyttää viime aikoina aika papparaiselta....

Lukupiirin K
pilami sanoi…
Onnan kommenttiin: mä en ainakaan ole! ;) Nainen, 28-vuotta ja koulutukseltani DI. Pidän sun blogista kyllä tällaisenakin - vähintäänkin kuvittelen lukevani enemmän kun luen sun suosituksiasi. Heh. Tosin täytyy sanoa, että mulla on ehkä suurimpana motiivinani lukea blogiasi se, että (no tietty sen lisäksi, että kirjoitat kivalla tyylillä) pysyn edes jotenkin kärryillä mitä kirjarintamalla tapahtuu. Edelleenkin "puran" omaa lukemattomien kirjojen listaani enkä niinkään valitse sun suositustesi perusteella.. :) Monta mielenkiintoista lisää sille listalleni kylläkin on päätynyt - ja miehelle keksin kyllä ansiostasi seuraavan Kirjan ja ruusun päivän opuksen. Kiitos siitä(kin).
Ina sanoi…
Dona: repesin ihan täysin tosta Meryl Streepin ho-ho-ho-kuvauksesta!! Mietin ihan samaa koko leffan ajan, että kuka sen on käskenyt puhua noin ja MIKSI, mutta ajattelin, että tämä on joku niin taitava Julia Child -imitaatio, etten vaan tajua?? ;D Leffan pilasi pahiten se nuori Julie, joka oli musta niin rasittava Julie Andrews -reinkarnaatio, että meni fiilis, vaikka ruuanlaitto on mun lemppariharrastuksia (silloin kun ehdin siis).

Onna ja kump: ihanaa, saan siis virallisen syyn jatkaa tätä egotrippailua ja lukea ihan mitä sattuu huvittamaan, loistavaa! K: alkoi aika hilpeästi naurattaa myös tämä "älä kuuntele meitä kävijöitä", hihi.

Lupaan kuunnella jatkossakin todella harvoin ja valitusti: sitä kautta löytyi esim. se ihan mahtava Janssonin kesäkirja ja nyt kieltämättä Aikamatkustajan vaimo on ainakin alussa aika erikoinen löytö...

Koska täällä on ilmeisesti yksi mies ja muutama posteljoonikin, niin otan ensi viikolla sen kuitenkin huomioon, kun alan koota joululahjavinkkejä. Luvassa on ainakin yksi vinkki miehille, jotka eivät lue mitään ja niiden naisille, jotka haluavat ostaa niille silti kirjan.

Viikonloppua!
Reeta Karoliina sanoi…
Oli pakko vastata posteljooni Petskin!

Oikeesti minäkin olen tylsästi se tyttöä vanhempi nainen.

Ja muhun ainakin iski blogikateus tota leffaa katsoessa! (Mulle pääosaan voisi tulla Colin Firth.)
Ina sanoi…
Kuinka saatoin unohtaa Colin Firthin! Hyvin kirjallisen eteerinen mies mutta kuitenkin vekkuli. Ralph alkaa olla kieltämättä vähän bygones, muistelin sitä Englantilaisessa potilaassa... Btw: olettehan lukeneet Englantilaisen potilaan - loistava kirja! Oon unohtanut mainita senkin.
Anonyymi sanoi…
Luen ja aktiivisesti heti kuin löysin tämän. Syitä on useita mutta sitäkin mainittavampia kaksi.
1) Tekstit ovat hyviä, mielenkiintoisia ja laadukkaasti kirjoitettuja.
2) Asun ulkomailla mutta koitan pitää itseni jotenkin kärryillä suomalaisesta kirjallisuudesta ja siitä, mitä sillä kentällä tapahtuu. Uutuuksien arviot ovat enemmän kuin helppo tapa pitää itseni ajantasalla suomalaisesta kirjallisuudesta, jota hyvin paljon rakastan(ei jaksa plarata verkkohesaria joka päivä, jos edes joka viikko. Ei ole mitään parempaa kuin lukea tekstejä suomeksi.
3) Suuret määrät lukuvinkkejä, tilauspino verkkokirjakaupassa vain kasvaa ja kasvaa.

Kiitos hyvästä blogista, ihan mainio tapaus!
Ina sanoi…
Oijoi [punastuu], ihana lukijapalaute piristää kummasti joulukiireessä ja motivoi lukemaan ja bloggaamaan lisää silloin kun tuntuu siltä, että kapasiteetti riittää max Unelmien poikamiestytön seurantaan! :) Kiitos ja kivaa joulun odottelua ulkomaille!
Anonyymi sanoi…
Kiitos. Unelmien mikä tahansa on aina helppo valinta, tekisin saman useammin, jos se vain täällä näkyisi :).

Huomaa, että edellinen kirjoitus tuli kirjoitettua kesken työnteon, tai itseasiassa varmaan toisella aivopuoliskolla. Toistoa ja toinen suljekin puuttui.

Mutta kuten sanottua jatka ihmeessä, on ilo lukea arvioitasi plus muita juttuja. Nyt ainakin Herlin-teos ja Anderssonin kirja pakko lukea joulun aikaan.
Anonyymi sanoi…
Katsoin juuri Julie & Julia elokuvan ja tykkäsin siitä kovasti. Mukava ja hilpeä perjantai-illan leffa ilman turhaa rypistelyä. Meryl Streep on loistava Julia, ja hei: oikea Julia Child puhui tuolla tavoin. Kattokaapa vain vanhoja Julian kokkausohjelmia netistä..!Meryl Streep on mun ehdoton suosikkinäyttelijäni ja on loistava Juliana(kin).

Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirja on mielestäni ihan kaamea keittokirja! Kokkaaminen on intohimoni, samoin kuin hyvä ruoka ja olen sitä mieltä, että kunnon keittokirjassa on aina oltava valokuvia. Tunnen ahdistavaksi sen, että ohjeessa kerrotaan, että ruoka onnistuu vain käyttäessäsi 26,7 cm halkaisijaltaan olevaa kuparikattilaa. Puhumattakaan millintarkoista mitoista. Joo, varmaan sellaisille kokinaluille hyvä, joilla ei ole kokemusta eikä tuntumaa ruoka-aineisiin. Sellainen lieneekin ollut alunperäinen kirjan kohderyhmä.
Meitä on moneksi, sanos

håå måilanen
Ina sanoi…
Kyllähän se on sitten uskottava, että Meryl tiesi mitä teki! ;) Mulla on yksi oikein perinteinen keittokirja, oisko se Kodin kultainen keittokirja tai joku vastaava. Tulee niin hirvee Martta-stressi ja suorituspaine joka kerta kun avaan sen, että on jäänyt aika vähälle käytölle.

Mun lemppariohjeet on erilaisista lehdistä leikattuja puolirikkinäisiä ja kulahtaneita reseptejä, jotka on teipattu sekasin reseptikirjaan. En tiedä miksi. Luen keittokirjoja paljon ja huvikseni, mutta enimmäkseen kokkaan näistä omista lehtileikkeistä. Jotenkin on vähemmän onnistumispaineita kun se lehtikuvakin on usein vähän epämääräinen. Oma tuotos näyttää ihan hyvältä siihen verrattuna.

Pitääkin blogata joskus keittokirjoista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita