Ooh, Obama!


Nyt menee kyllä itsekehun ja markkinoinnin puolelle, mutta tätä on pakko hehkuttaa, kun olen niin fiiliksissä - sorry jo etukäteen!

Joimme nimittäin juuri skumpat töissä Obaman Nobelin rauhanpalkinnolle; sattui niin, että odotamme painosta tänään Obaman kakkosteosta "Rohkeus toivoa" (en ole lukenut vielä, mutta se on ilmeisesti aika pitkälti poliittinen opus)! Uskomaton ajoitus!

Jos totta puhutaan, hieman ihmettelen sen sijaan palkinnon ajoitusta ja perusteluja näin pian - voisi kai sanoa, että tuli Obamalle vähän äkkiä ja pyytämättä, jos esim. Ahtisaareen vertaa, mutta viis politiikasta: kustantajan (ja maailmanrauhan?) näkökulmasta tämä on mainiota (vaikka en siis ole kustantamossamme töissä ja olen täysin ansioton kirjan suhteen). Sääli, kun Obama ei kiireiltään pääse Hesan kirjamessuille, höh. ;)

Niistä puheen ollen: eilen kysyttiin ekan kerran, onko kirjamessuilla jotain erityistä. Jäin kiinni rysän päältä ihan hölmistyneenä - teen messuihin liittyen joka päivä töissä jotain, mutta en ole muistanut/ehtinyt katsoa kokonaisohjelmaa!? Mähän olen siellä vain töissä.

Mutta perehdyn asiaan kun ehdin ja palaan. Sillä välin taidan ottaa illallakin lasin skumppaa. Skål! :)

Kommentit

Jenni sanoi…
Onnea Obamalle ja teidän kustantamolle! :)
Teidän pitää nyt markkinoida Obamaa hänen arvolleen sopivan hurmaavasti. Luin juuri Hesarin sivuilta Obama-jutun otsikolla Silkinpehmeä pragmaatikko osaa hurmaamisen - otsikko oli niin hieno, että oli ihan pakko katsoa, mistä ihmeestä on kyse.
Skål myös piristävälle otsikoinnille!
9. lokakuuta 2009 klo 14.33
Ina sanoi…
Luin sen saman, nauratti! :D Vaikka olen tietysti ihan jäävi, mun täytyy silti palata tohon Rohkeus toivoa -kirjaan vähän - se ei ole ihan toivoton (sic!) poliittiseksi kirjaksi. Tarkennus: jo esipuheesta saisi monta virkistävää sitaattia ja täytyy kertoa ne lukijoille, niin saatte lisää argumentteja illanviettoihin ja voitte esiintyä asiantuntijoina siitä, mikä on Obaman poliittinen ohjelmajulistus OIKEASTI. ;)

Mutta tietysti kirja on suunnattu niille, joita kiinnostaa a) politiikka b) USA c) Obama. Äijä osaa kirjoittaa. Tykkään siitä jo sen takia. Suomalaisille poliitikoille sen voisi antaa pakkolukuun uuden poliittisen retoriikan oppikirjana.

Ainoa pettymys on se, ettei saatu Obamaa hurmaamaan mihinkään nimmarienjakotilaisuuteen, hahaa. ;)
10. lokakuuta 2009 klo 9.49
Tuure kirjoittaa sanoi…
Olen lukenut dreams from my father. Se oli todella hyvä, joskin sortui samoihin virheisiin kuin Hustvedt kirjassaan Amerikkalainen elegia (luulen, että minun täytyy huomauttaa, että englannintaitoni ovat melkoisen surkeat, joten jotain tärkeää on saattanut mennä välistä), selittelyyn ja tässä tapauksessa oli vaikea selvittää kirjan ja elämän eri tasoja ja eroa.

Kieltämättä rauhannobel Obamalle tuli yllätyksenä. Onnea kustantamollesi!
18. lokakuuta 2009 klo 19.27
Ina sanoi…
Luin itse Unelmia isältäni talvella, kun se ilmestyi (samoin meiltä ;) suomeksi - tästä mut voitaisiin vetää hirteen, mutta jouduin vähän hyppimään niitä tolkuttoman pitkiä Chicago-osioita... ;) Mutta nuoruus ja Afrikka-osiot oli tosi kiinnostavia.

Obama on loistava kirjoittaja, mutta vähän vuolas. Luulen, että englanniksi olisin itse hyytynyt puoliväliin, luin alkua englanniksi, eikä ollut ihan helpoin kirja. Joten ei ihme, jos sullakin oli vähän haasteita!
19. lokakuuta 2009 klo 17.04
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää