Eläköön Jukka Viikilä ja muut taivaan lannan maalarit!
Olen fiilistellyt eilisestä asti Finlandia-voittaja Jukka Viikilän lausuntoa, jossa hän omistaa palkintonsa kaikille tyhjäntavoittelijoille, taivaan lannan maalareille ja muille runkkareille, joilla ei ole mitään yhteiskunnallista sanottavaa, ainoastaan halu kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Videon ja palkintopuheen voi katsoa tästä.
Tämä on kyllä mainiosti sanottu. En ihmettele, että se tulee nimenomaan runoilijan suusta - Viikilä sanoi myös kirjoittaneensa runoja, jotka paketoi romaanin muotoon, koska se on ainoa kirjallisuuden laji, joka voi saada huomiota ja lukijoita. Samasta asiasta olen itsekin jo nillittänyt tänä syksynä. Se on jotenkin surullista runouden kannalta, mutta romaanitaiteellemme luultavasti vain hyvästä.
Samalla tuli mieleeni keskustelu, jonka kävin kustantajani Kosmoksen pikkujouluissa tällä viikolla. Meitä seisoi ringissä useampi esikoiskirjailija tai tuleva sellainen, ja taisin mainita jossain sivumennen, etten ole hakenut apurahoja kun en ole oikea kirjailija. Kävi ilmi, ettei kukaan muukaan ringissä ollut mielestään oikea kirjailija - ei edes se kaikkein kokenein, jo kahdeksan kirjaa julkaissut kirjailija, joka heti torui minua apurahatoiminnastani (yksi syy tosin on se, että kesken syksyn enterorokkojen ja muiden tautikierteiden en edes muistanut, että jossain on maailma, jossa jaetaan apurahoja. Tuntui melko kaukaiselta silloin.)
Herää epäilys, oliko kustantamon pikkujouluissa lopulta yhtään ainoaa kirjailijaksi itseään mieltävää ihmistä? Ja jos emme ole kirjailijoita, miksi meidät oli sitten kutsuttu sinne?
Aloin Viikilän puheen jälkeen miettiä, onko jossain ihminen, joka myöntää olevansa oikea kirjailija? Ehkä Antti Tuuri tai Märta Tikkanen voivat jo arvella olevansa sellaisia. Entä heräsikö Jukka Viikilä tänään iloisesti hymyillen ja ajatteli, että ah: tässä juo aamukahvia viimeinkin oikea kirjailija eikä taivaan lannan maalari!
Ehkä oikea kirjailija on semmoinen, joka istuu vuodesta toiseen hiljaa yksin murisemassa jossain salaisessa työkammiossaan ja putkauttaa sieltä joka toinen syksy ansioituneen romaanin kansakunnan kaapin päälle.
En tiedä. Viikilän kirjan saan sen sijaan lainaan tänään ja luen sen välittömästi. Siitä olen varma.
Tämä on kyllä mainiosti sanottu. En ihmettele, että se tulee nimenomaan runoilijan suusta - Viikilä sanoi myös kirjoittaneensa runoja, jotka paketoi romaanin muotoon, koska se on ainoa kirjallisuuden laji, joka voi saada huomiota ja lukijoita. Samasta asiasta olen itsekin jo nillittänyt tänä syksynä. Se on jotenkin surullista runouden kannalta, mutta romaanitaiteellemme luultavasti vain hyvästä.
 |
| Syntyperäisenä helsinkiläisenä ja keskustassa lapsuuteni viettäneenä tästä kirjasta on pakko pitää jo nyt. |
Samalla tuli mieleeni keskustelu, jonka kävin kustantajani Kosmoksen pikkujouluissa tällä viikolla. Meitä seisoi ringissä useampi esikoiskirjailija tai tuleva sellainen, ja taisin mainita jossain sivumennen, etten ole hakenut apurahoja kun en ole oikea kirjailija. Kävi ilmi, ettei kukaan muukaan ringissä ollut mielestään oikea kirjailija - ei edes se kaikkein kokenein, jo kahdeksan kirjaa julkaissut kirjailija, joka heti torui minua apurahatoiminnastani (yksi syy tosin on se, että kesken syksyn enterorokkojen ja muiden tautikierteiden en edes muistanut, että jossain on maailma, jossa jaetaan apurahoja. Tuntui melko kaukaiselta silloin.)
Herää epäilys, oliko kustantamon pikkujouluissa lopulta yhtään ainoaa kirjailijaksi itseään mieltävää ihmistä? Ja jos emme ole kirjailijoita, miksi meidät oli sitten kutsuttu sinne?
Aloin Viikilän puheen jälkeen miettiä, onko jossain ihminen, joka myöntää olevansa oikea kirjailija? Ehkä Antti Tuuri tai Märta Tikkanen voivat jo arvella olevansa sellaisia. Entä heräsikö Jukka Viikilä tänään iloisesti hymyillen ja ajatteli, että ah: tässä juo aamukahvia viimeinkin oikea kirjailija eikä taivaan lannan maalari!
Ehkä oikea kirjailija on semmoinen, joka istuu vuodesta toiseen hiljaa yksin murisemassa jossain salaisessa työkammiossaan ja putkauttaa sieltä joka toinen syksy ansioituneen romaanin kansakunnan kaapin päälle.
En tiedä. Viikilän kirjan saan sen sijaan lainaan tänään ja luen sen välittömästi. Siitä olen varma.
Kommentit