Vuoden mutsi on täällä!

Pitäisi maksaa laskuja ja pakata sataa muuttolaatikkoa tällä vartin "omalla ajalla", mutta päätin mieluummin blogata. Nimittäin Katja Lahden ja Satu Rämön mahtava Vuoden mutsi -kirja on nyt julkaistu! Se on suorastaan törkeen hieno kirja ja ehdottomasti suositeltava ensiodottajille (ja muillekin). Makailin viime syksyn sairaslomallani kommentoimassa kässäriä ja hihittelin, joten olen tietenkin ehdottoman puolueellinen, mutta ei se mitään, tämän kirjan tyylilajissa kaikki subjektiivisuus ja oman navan kaivelu kuuluu asiaan.

Miksi tykkään kirjasta? Siksi, että se nauraa äitiydelle, joka muuten on aivan jumalattoman vakava ja pyhä asia edelleen tässä yhteiskunnassa. Katja ja Satu jakavat omat hyvät ja huonot kokemuksensa turhia kainostelematta ja tykkään siitä: omat kokemukseni poikkeavat heidän kokemuksistaan monessa kohtaa, mutta koska kirja ei ole opas täydelliseen äitiyteen, vaan keskinkertaisuuden ylistys sain siitä loistavaa vertaistukea silti. Muutkin mokaavat! Muutkin ovat täysin kuutamolla kotiuduttuaan sen paketin kanssa, joka on ihan oikea ihminen ja annettu meille ilman mitään ajokoetta, luoja varjelkoon..

Totuus on nimittäin se, että täydellisten äitien sijaan kaikki äidit ovat yhtä keskinkertaisia ja epätydellisiä kuin ovat ihmisinäkin. Mitä nopeammin oman keskinkertaisuutensa hyväksyy, sitä paremmin alkaa sujua. Pointti on siinä, että lapsi pitää äitiään täydellisenä joka tapauksessa, muutaman vuoden ainakin. ;)

Kirjaa voi suositella kevään parhaana äitienpäivälahjana - niille tuleville tai nykyisille äideille, joiden huumori kestää Katjan ja Sadun tyylin. Kaikkia ei välttämättä naurata, jos omat äitiyskokemukset ovat todella huonoja tai poikkeavia syystä tai toisesta ja sekin sallittakoon. Vuoden mutsi -blogista löytyy julkkarikuvia ja mahtava äitiyspakkaus-kilpailu, katsokaa täältä.
Ja tässä tulikin käytettyä se vartti, joten hei taas ja ensi kertaan!

Kommentit

Salamatkustaja sanoi…
Iik, ihana!

Ja hei, oli mahtavaa tavata julkkareissa :) Vaikka tunnuitkin jo ihan tutulta.
Susa sanoi…
Minäkin sain kirjan eilen tuoreeltaan käsiini ja aloin romaanin ohella lukemaan. Tyrskähtelyn lomassa luin pätkiä miehellekin. Mutta vielä on yli puolet lukematta, eli saa nähdä mitkä fiilikset sitten lopulta on :)
Niin on täälläkin, Vuoden mutsi siis :) Tuntuu vähän, että kotityöt saavat nyt odottaa, tämä äiti tahtoisi vain lukea ja lukea...
Ai että, olipa hymyilyttävä teksti :)

Minä odottelen tätä adlibriksestä vaikken ensiodottaja (vielä?) olekaan, odotan hihittävällä kiinnostuksella!
Ina sanoi…
Mitkä kotityöt? Ei vuoden mutseilla semmosia olekaan, on vain kaoottinen koti ja kirjapino. ;) Nyt tosin paineet kasvavat kun muutamme uuteen kotiin tällä viikolla - pitäis ehkä alkaa tsempata kun ei ole enää sitä tekosyytä, ettei jaksa järjestellä mitään kun kohta kumminkin muutetaan. Ei muuteta. Aika pitkään aikaan ainakaan, huhhuijaa...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan