Kirjamuumi ilmoittautuu

Kas, täällä taas. Näin se elämä heittelee - jos löysitte Lilystä tänne, en jaarittele aiheesta enempää, vaan kiitän, että seurasitte.

Lapsena muistutin persoonaltani pikku Myytä kaikin puolin. Nyt olen muuntautunut muumiksi, sekä fyysisesti että henkisesti. Syksyn mittaan on ollut pakko opetella ottamaan iisisti, lähiviikkojen ohjelmassa lähinnä sohvafilosofointia, verkkaista lukemista ja kirjoittamista ja päiväunia. Päivittäistä suklaa-annosta unohtamatta.

Sen jälkeen on kai luvassa Monty Pythonin sanoin: "And now, something completely different!" ;) Nähtäväksi jää, onko lukutoukkuus dominoiva geeni.

Kommentit

marjis sanoi…
Ei näköjään kannattanut poistaa tätä blogia luettujen listalta. :D Tervetuloa tänne taas vaihteeksi!
1. marraskuuta 2011 klo 12.10
Ina sanoi…
Kiitti! :) kiva, jos muutos ei rasita pahasti, osoitteiden vaihtelu koettelee lukijoiden kärsivällisyyttä...
1. marraskuuta 2011 klo 12.13
Jenni S. sanoi…
Mä en ikinä poista mitään, lisään vain uuden osoitteen. Niinpä sain heti kirjamuumin tervehdyksen, onneksi! :)
1. marraskuuta 2011 klo 12.38
Hanna / Kirjainten virrassa sanoi…
Joo, heti näkyi listassa, että Miina (MuumiIna) on palannut. :)
1. marraskuuta 2011 klo 12.57
Sara sanoi…
Hei Ina and welcome back!

Nyt helpottuu kommentointi, yritin joskus Lilyyn kommentoida juttujasi, mutta ei aina onnistunut. Tsemppiä ja voimia!
1. marraskuuta 2011 klo 21.45
Ina sanoi…
Kiva, että ootte täälläkin! :) Sara: kuulin muiltakin, että etenkin alussa Lilyn kommentoinnissa oli ongelmia, niitä kai saatiin sittemmin korjattua. Bloggerin etuna on Google ja massan voima - huomasin, että Google suosi Bloggeria Lilyyn verrattuna nettihauissa, mikä osin johtui siitäkin, että Lily oli uusi saitti. Osin se johtui ihan vain siitä, että Google todella suosii Bloggeria kävijämääristä riippumatta.

Oli silti kiinnostavaa huomata, että Google ei tosiaan ole se neutraali ja objektiivinen tiedonlähde, jona sitä usein pidetään.. ;)
2. marraskuuta 2011 klo 11.49
Anonyymi sanoi…
Hei muumi!

Muistithan syödä riittävästi kuusenhavuja talvea varten? Jos et, niin ei se mitään. Tulossa on taikatalvi ja todennäköisesti olet hereillä koko talven ;)
Ihanaa saada sut takaisin tänne!

t håå måilanen
21. marraskuuta 2011 klo 19.41
Ina sanoi…
:D kyllä olen tankannut havuja ja suklaata niin että pärjää! Ja tosiaan talviunetkin oon nukkunut ennakkoon, että eiköhän tässä pysty "helposti" valvomaan tonne huhtikuuhun... Unen määrän huomannette sitten suorassa korrelaatiossa postausten laatuun.
21. marraskuuta 2011 klo 21.07
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää