Jari Tervo: Layla

Summa summarum: Tärkein syy lukea kohukirja itse on huomata kohu aiheettomaksi. Omista ennakkoluuloistani päästyäni en ihan ymmärrä, miksi Tervon Layla (WSOY 2011) herätti niin suuria tunteita kurdien kuvauksen osalta. Mielestäni kirjasta pahimman herneen nenään voisi ottaa miessukupuoli noin ylipäänsä. Tämä on hyvää Tervoa.

Arvio: Meinasi jäädä lukematta koko kirja, kun mietin, miksi lukisin keski-ikäisen suomalaisen miehen kirjaa kurdeista sen sijaan, että yrittäisin etsiä jostain kurdien kirjoittamaa kirjallisuutta omasta kulttuuristaan. Alussa kyllä ärsyttääkin: nuoren kurditytön pakkoavioliitto ja suvun miesten väkivaltaisuus tuntuu niin stereotyyppiseltä muslimimeiningiltä, että rasittaa tosissaan. Olisipa kerrankin jotain muuta kuin kunniamurhia ja naisten pahoinpitelyä.

Mutta ei Tervo ole näin heppoinen kirjailija. Layla pääsee pakenemaan murhanhimoisia sukulaismiehiä Suomeen ja siksi kirja kertookin mielestäni enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen nykytilasta, tai ehkä jopa koko Euroopasta. Itselleni merkittävin muistutus oli se, että ensi kerralla katselen kebab-ravintolassa ympärilleni vähän toisella tavalla - ihmiskauppaa voidaan käydä naapurissasi, missä tahansa.

Layla päätyy Suomessa riistetyksi prostituoiduksi, mutta romaanin ansiona on se, että siinä kuvataan alamaailmaa monen henkilön näkökulmasta: mm. suomalaisen parittajan, turkkilaisen parittajan, suomalaisen prostituoidun, hänen asiakkaansa, erilaisten miesten ja naisten näkökulmista. Siksi romaani ei tunnu yksipuoliselta tai kliseiseltäkään, vaikka mahikset siihen olisivat hyvät.

Lisäksi Tervo osaa koukuttaa: luin alun nikottelun jälkeen kirjan parissa päivässä ja kiinnostuneena. Tuli jopa tunne, että silmät avautuivat rakkaan lintukotomme suhteen - aiemmin ihmiskauppa on tuntunut jotenkin etäiseltä aiheelta, mutta nyt tajusin, että täällä sitä ollaan, globaalissa maailmassa samojen ongelmien keskellä kuin muutkin. Tuntuu siltä, että koko mamu-keskustelu on tällä hetkellä väärin fokusoitunut, kun puhutaan siitä, saako niitä nyt tulla tänne vai ei ja kuinka paljon: mielestäni kysymys kuuluu, miten autetaan ihmiskaupan uhreja ja estetään sen ilmiön leviäminen koko Euroopassa tai miksi kukaan ylipäänsä joutuu lähtemään kotoaan pakoon? Harva ihan fiilispohjalta sellaista päätöstä tekee.

Kirjan mahdollisista virheistä ja taustatyöstä on puhuttu jo niin paljon, että itse kyllästyin koko aiheeseen: päätin lukea romaanin fiktiona. Tervo on tehnyt taustatyönsä mielestäni riittävän hyvin - ainakin sillä tasolla, että kirjan maailma tuntuu uskottavalta. Itselläni ei ole mitään tietoa tai taitoa arvioida kurdikulttuurin kuvauksen todenmukaisuutta (tai suomalaisten prostituoitujen todellista asemaa), joten tämä uskottavuuden taso riitti minulle.

Kurdimiehillekin annetaan lopuksi vähän armoa: Tervon sanoma tuntuu olevan, että hekin ovat oman kulttuurinsa uhreja.

Kiitän myös siitä, että Tervon naiskuva on odotuksiani monipuolisempi: kirjan kaikki musliminaiset eivät todellakaan ole alistettuja uhreja, vaan kyllä sieltä potkuakin löytyy.

Kenelle: Toivon, että Tervon kansansuosio takaa sen, että tämän kirjan lukisivat nekin, joilla on miljoona mielipidettä mamuista, muttei yhtään kohtaamista.

Alkulause: "Minut kihlattiin kehdossa."

Jälkimaku: Lukemisen arvoinen romaani, mieskirjailijoiden yhteiskunnallisten kirjojen jatkumossa tänä syksynä.

Starat (1-5): 4-.

Kommentit

Tessa sanoi…
Hieno arvio, tiivistit hyvin monta olennaista juttua tästä kirjasta. Vaikka aihe on vakava, niin fiktiotahan tämä on, ihan joka pilkkua ei mielestäni tarvitse niin... Nojoo. Hyvä kirja tärkeästä aiheesta, ja tosiaan silmiä avaava.
Ina sanoi…
Joskus tuntuu siltä, että unohdetaan fiktion ja tietokirjan ero - vieraan kulttuurin osalta on tietysti suotavaa, ettei ihan päästä keksitä mitä tahansa faktoja, mutta saavathan kirjailijat kumminkin keksiä päästään asioita edelleenkin. Lukijat ratkaisevat toimiiko.

Musta Tervo käytti kirjassa kurdikulttuuria nimenomaan kertoakseen suomalaisesta yhteiskunnasta ja Euroopasta jotain. Se toimi. Ja vieläpä hyvin. On helppo haukkua kaukaisempia "primitiivisiä" kulttuureja, arabeja, mustia, muslimeja, mutta kyllähän ihan Euroopan sisältäkin löytyy yhteisöjä, joiden perinteisiin kuuluu esim. kunniamurha.

Herää kysymys siitäkin, millä nimellä suomalaisen viinaspäissään tekemää uho- tai mustasukkaisuusmurhaa pitäisi kutsua?
jukka s. sanoi…
...syy lukea kohukirja itse...ja minkähän takia tää miesnaisjuttu piti tähän tunkea? Kuka tulis ja pusertais?

Mä kyllä luen nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja niin miehiä kuin naisiakin ml. suomalaiset. Miettimisen syyt, ja lukemisen, ovat muita.

Ihmiskauppaa ei välttämättä käydä kebabravintolassa, niin kuin totesit.

Rikollisuus ja paritus on niinku jänskempää kun se on monikansallista, ei oo sillai ykspuolista. Eikä kliseistä.

Layla on toistaiseksi lukematta eli kirjaa en ryhdy arvioimaan. Mutta vittuiluahan Tervon pudottaminen ehdokkaiden joukosta alkaa olla. Kun sais aikaseksi sokkoarvioinnin.
Ina sanoi…
Enpä osaa sanoa - henk koht olisin ennemmin nähnyt kyrön F-ehdokkaissa tänä vuonna, olisi Laylakin voinut siellä olla, mutta niin kyllä moni muukin ihan yhtä hyvin. Jotenkin vain Tervon puuttumisesta on tehty iso Juttu, kun se on suuri kansansuosikki: niin on Hirvisaarikin ja pääsi ehdokkaaksi vasta nyt. Mun on vaikea uskoa, että millään raadilla olisi agendaa Tervon suhteen, mutta sen uskon kyllä, että suursuosikkien on vaikeampi päästä ehdolle: rehellisyyden nimissä ne ovatkin ainoita, jotka eivät sitä tässä maassa kirjamyynnin kannalta tarvitse, joten ehkä raadit haluavat nostaa mieluummin ylläreitä esiin.

Onkos muuten Anna-Leena Härkönen ollut ehdokkaana koskaan, tai Anja Snellman..? Nyt en muista, mutta kiinnostaisi ihan vaan periaatteesta - mua enempi yllättää se jokasyksyinen kalabaliikki Tervon ei-ehdokkuudesta. ;) So? Miksei kukaan mesoa vaikka Härkösestä, on sekin suosittu ja hyvä ja tuottelias kirjailija siinä kuin Tervokin ja tänä syksynä kirjoittanut tärkeästä aiheesta...

Mun pointti siis on, että ei sellaisia itseoikeutettuja F-ehdokkaita olekaan, vaikka kansa sanoisi mitä. Kansa äänestää kirjakaupassa. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita