Annelies Verbeke: Nuku!


Tunnetteko belgialaista nykykirjallisuutta? En minäkään. Tuli sattumalta töissä vastaan Belgian suosituimpiin kuuluva naiskirjailija, jota kollega suositteli. Sillä välin kun otan etäisyyttä Rimmiseen kirjoittaakseni jotain ammattimaisen objektiivista, kannustavaa ja neutraalia, kerron teille Annelies Verbeken omituisesta esikoisromaanista nimeltä Nuku! (Avain, 2006). Suositellaan unettomille.

Huom! Lopussa myös teemaan liittyvä uniarvonta, jossa voi voittaa romaanin omaksi hyvän (tai ehkä pahan) yön saduksi. ;)

Arvio: En tiedä, saako kirjasta mitään irti, jos ei ole koskaan potenut edes lievää unettomuutta. Totaalisen unettomuuden kuvauksena kirja on joka tapauksessa osuva ja välillä lähes hysteerinen. Tyylistä ja yleisestä sekoilusta tulee mieleen sekä Hanif Kureishi että Sonja O.

Teoksessa on kaksi unetonta Belgiassa, nuori nainen ja vanhempi mies, jotka löytävät ja kadottavat toisensa vuorotellen. Juoni vaihtelee näiden kahden valvojan yöllisissä seikkailuissa, päiväelämän sekoilussa ja unihallusinaatioissa. Kuulostaa oudolta ja onkin - samalla kirja on kumman kiehtova. Koska olen aina rakastanut Kafkaa, ei ole ihme, että pidän tästä: kirja alkaa näennäisen normaalina parisuhderomaanina, mutta lähtee pian täysin omille, ennakoimattomille teille hyönteisiä unohtamatta.

Esikoisromaaniksi teos on hämmästyttävän kypsä ja taitavasti kirjoitettu, yhtä aikaa runollinen ja realistinen. Kirjan omalaatuisuus tekee sitä vaikeasti kuvailtavan, mutta lyhyytensä takia sen voi onneksi lukea melkein yhdeltä istumalta. Juonessa ei ota edes tolkkua siitä, mikä on totta ja mikä unen puuttesta kärsivien aivojen kuvitelmaa, mutta kuten tiedätte, en ole mikään yltiörealismin ystävä ylipäänsä.

Romaanin kummalliset käänteet ja prostituoitujen ja rikollisten maailma kuvaa syrjäytyneitä ihmisiä tavalla, joka vangitsee ja saa tuntemaan sympatiaa.
Nuku! menee jälleen osastoon "suositellaan mielen pimeistä komeroista kiinnostuneille". Unettomuuden karmeus tulee kuvattua aika perinpohjaisesti: yhteiskunta kuuluu yönsä hyvin nukkuville.

Koska kirjaa on viisi vuotta sitten julkaistuna varmaan melko mahdoton saada käsiin enää mistään, arvon kaksi kappaletta Nuku!-romaania lukijoiden kesken - sitä sattuu olemaan töissä vielä joitain kappaleita jäljellä. Osallistukaa arvontaan 15.1. mennessä kommenttikentässä jollain nimimerkillä, pyydän voittajia ilmoittamaan yhteystiedot erikseen. Kysytään nyt vaikka kokemuksia unettomuudesta? ;)

Oletko siis uneton koskaan ja jos niin miten yrität saada unta? Huomatkaa hyvin kirjallinen teema, johon vastaan ensimmäisenä itse: reagoin stressiin usein uniongelmilla, joista pääsen melko hyvin eroon liikunnalla, joogalla ja säännöllisellä vuorokausirytmillä. Kirjan kuvaamasta totaalisesta unettomuudesta en tosin tiedä mitään ja jos tietäisin, en kai olisi edes kirjoituskykyinen.

Sitten muihin spekseihin:

Kenelle: Unettomille. Alle kolmekymppisille. Erilaista eurooppalaista kirjallisuutta etsiville.

Alkulause: "Minun yöni olivat pitempiä kuin päiväni, sillä öisin olin yksin."

Jälkimaku: Tässäpä vasta päräyttävä esikoinen.

Starat: Lupasin olla antamatta staroja esikoisille. Noudatan kirjan epäloogisuutta ja annan staroja 3,5.

Kommentit

Mari A. sanoi…
Unettomuudesta en ole kärsinyt sitten ensimmäisen raskauteni, jonka aikana olisin voinut nukkua 24 tuntia vuorokaudessa. Sen jälkeen lapset ovat pitäneet huolen siitä, että unettomuus ei ole vaivannut koskaan. Vaikka tutkimukset (mukamas) väittävät muuta, niin jotain onnea sentään lapsistakin on.

Eräs ystäväni sen sijaan on juurikin yöeläin, joka on monet vuodet todistanut tuota, että ns. normaali elämä on mahdotonta yöeläimille. Mitä kaikkea onkaan aina yöaikaan tapahtunut, kun ystäväni on kukkunut, sitä voi vain kuvitella. Voisi olla valaisevaa (voisiko?) tutustua kirjaan. Vaikka se kuulostaa aika sekavalta...
No, osallistun siis kuitenkin arvontaan =)
Anonyymi sanoi…
Oo, aloitanpa heti kommentoinnin ja arvontaan osallistumisen. :) Kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja mukaansatempaavalta.

Pyysit kertomaan kokemuksia unettomuudesta. Huoh. Voin kertoa, että niitä minulla riittää - vaikka onneksi kirjallisuus on monia kertoja pelastanut minut. Unettomuus on mielestäni kamalaa. Kun et saa unta yöllä ja olet piehtaroinut sängyssä tunteja, nouset ylös ja tarkkailet maailmaa pimeässä, olet niin yksin kuin vain voit olla. Yössä on jotakin sellaista, niin riipivän riisuvaa, joka ei laske edes sänkyyn tuhisemaan jäänyttä avopuolisoa seuraksi. Yöllä olet yksin unettomuuden kanssa. Se on kammottavaa, pelottavaa ja toivotonta. Unettoman maailmassa ei ole toivoa, on vain kamalaa ja pelottavaa.

Eetu

ps. toivottavasti unettomuus ei ole kaikille näin ahdistavaa kuin se on minulle. ehkä siinä voi olla myös jotakin päinvastaista?
Markka sanoi…
Ilmiselvästi olen kohderyhmää, ikää 27 ja vaivana krooninen unettomuus.

Unettomuus on kyllä kurja kirous, tekee juurikin normaaleista pienistä asioista arjessa hankalia, ellei jopa mahdottomia.

Ihan kuin todellisuus ei moisessa tilassa muuten vääristyisi, kulutan tunteja lukemalla.
Osallistun arvontaan suurella innolla, olisi mielenkiintoista lukea kirja aiheesta joka koskettaa niin läheltä.
Heli sanoi…
Onpa kiinnostava aihe ja kirjakin vaikutti sellaiselta, mistä voisin pitää.

Ilmeisesti minut lapsena aina nukutettiin samaan aikaan ja täydessä hiljaisuudessa, sillä nykyään nukahdan todella huonosti, jos nämä kaksi asiaa eivät toteudu. En myöskään normaalisti pysty nukkumaan missään liikkuvassa kulkuväliseessä tai vieraassa paikassa kunnolla.

Unettomiin öihin on minulla auttanut äänikirjat, jolloin pääsee eroon omien ajatusten noidankehästä (stressistä). Normaalin kirjan kanssa yleensä pysyy virkeänä valon loistaessa silmiin, mutta äänikirja antaa mahdollisuuden pitää silmiä kiinni, ja jossain vaiheessa herää siihen, että kuuloke painaa inhottavasti selän alla.
Minulla on melko tuore kokemus unettomuudesta. Luin marraskuussa niin paljon kirjoja, etten meinannut enää päästä uneen ja pääni kävi ylikierroksilla. Prosessoin kirjojen tapahtumia ja mieltäni stressasi myös muut työ- ja opiskelukiireet. Nyt olen joulukuussa ottanut vähän rauhallisemmin ja jaksottanut kirjojen lukemistani niin, että pidän rankempien tunnekuohu-kirjojen jälkeen sarjis- tai lehtien lukupäivän.

Innoissani arvonnassa mukana!
Salamatkustaja sanoi…
Lapsen syntymän jälkeen en ole kärsinyt unettomuudesta - öisin väsyttää niin p*rkeleesti. Mutta a.e.l. (aikaa ennen lasta), menetin nukkumiskyvyt, jos katsoin televisiota ennen nukkumaanmenoa. Olo parin tunnin katkonaisen yöunen jälkeen oli kuin krapulaisella...
Anonyymi sanoi…
En yleensä kärsi unettomuudesta, päin vastoin,voisin nukkua vaikka kellon ympäri.Nyt "vanhemmiten" olen kuitenkin alkanut joskus heräillä aamuöisin ja silloin onkin vaikea saada uudestaan unen päästä kiinni. Mutta minulla on salainen ase! Olen joskus vuosia sitten hankkinut itselleni rentoutuskasetin enkä ole vielä tähän päivään mennessä pystynyt kuuntelemaan sitä loppuun nukahtamatta. Suosittelen!

Satsa
Ina sanoi…
Kiinnostavia kokemuksia ja loistavia vinkkejä! Tekisi mieli kommentoida kaikkea, mutta totean vain pikaisesti, että melkein aina ja kaikilla unettomuus on aika ahdistava ja ankea kokemus. Äänikirja on muuten mahtava idea lukutoukille!

Unohdin omasta listasta vielä yhden ja ehkä jopa tehokkaimman konstin: akupunktio. Ei auta kaikilla, mutta mulla kyllä toimii - jopa niin, että menen akupunktioon mieluiten perjantaisin ja pidän illan vapaana, koska tipahdan viimeistään klo 22 ja nukun ainakin 10 tuntia putkeen. Voi olla itsesuggestiotakin, mutta sama se, kun toimii. ;)
Maija sanoi…
Aina kun elämän rytmi on epäsäännöllinen, niinkuin vaikka nyt, on vaikea nukkua öisin. Asiaa helpottaa/pahentaa vilkas mielikuvitukseni. Toisaalta sängyssä on helppo maata tuntikausia, kun pään sisäinen teatteri estää tylsistymisen, toisaalta liian jännät ajatusseikkailut pitävätkin unen helposti loitolla. Parasta on ehkä nousta ylös ja tehdä jotain kunnes taas väsyttää ja sitten taas sängyssä keskittyä vain omaan hengitykseen.
aurelie sanoi…
Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta kirjalta. Itse olen myös kärsinyt vaihtelevasta unettomuudesta niin kauan kuin jaksan muistaa. Iltaisin kestää vähintään tunnin nukahtaa ja välillä uni ei parinkaan tunnin jälkeen tule. Silloin alan toden teolla stressaamaan nukahtamista ja laskemaan tunteja, joka johtaa aina vain pahempaan noidankehään. Pahinta on yrittää saada unta nukkuvan poikaystävän vieressä, kun ei voi edes sytyttää valoja lukemista varten peläten että toinen herää. Yksin ollessa kirjojen lukeminen yleensä auttaa ahdistuksesta irtautumiseen ja sitä kautta nukahtamiseen. Luin Riikka Pulkkisen Totta eräänä yönä melkein kokonaan... Kerran ollessani ehkä vähän päälle kymmenen hiivin ulos yökävelylle outoon ja tavallaan minulta kiellettyyn maailmaan.
Unknown sanoi…
Tarvitsen paljon unta ja pienikin unettomuus jakso rassaa jaksamista arjessa. Unettomuus, katkonaiset unet ja heräily kummallisiin aikoihin liittyvät minulla jaksoihin elämässä kun kaikki mättää muutenkin tai esim. töissä on tosi rankkaa. Unettomuus onneksi useimmiten parantaa itse itsensä ja siihen toki auttaa perusjutut: että helittää tahtia, pitää tiukasti kiinni vuorokausirytmistä, urheilee ja syö hyvin...

Mutta osallistun arvontaa.
Laura / Lukuisa sanoi…
Osallistun arvontaan, vaikken unettomuudesta kärsi vaan päinvastoin! Saan helposti unta ja normaali kahdeksan tunnin yöuni ei tunnu riittävän, saatan nimittäin helpostikin nukkua 9-12 tuntia yössä jos mieleni tekee. Pienestä unettomuudesta kärsin satunnaisesti vain jos seuraavana päivänä on esimerkiksi jokin jännittävä tapaaminen. Mutta kun tapaaminen on ohi, niin nukun taas seuraavan yön kuin tukki. Kerran nuorempana en edes herännyt kun palovaroitin alkoi piippaamaan huoneessani (siitä oli patterit loppumassa)! Toivottavasti unettomuus ei ala vaivata myöhemmällä iällä.
helena sanoi…
Nukahtamisongelmien varalta minulla on sängyn vieressä pari Erittäin Huonoa ja Pitkäveteistä kirjaa (nimikkeet vaihtelevat), joita lukiessa tulee taatusti uni silmään. Joskus taas tulee valvottua kun ei malta lopettaa hyvän kirjan lukemista. :)

Ja joskus ehtii Hesari tulla ennen kuin saan unen päästä kiinni...
Ilona sanoi…
Olen ollut aina surkea nukkuja. Herään pieneenkin rasahdukseen tai yskäykseen, kaiken kukkuraksi mieheni on vielä kuorsaavaa sorttia. Kun herään kesken unien, en meinaa millään saada takaisin unen päästä kiinni. Teen paljon yötöitä, joten rytmin epäsäännöllisyys hankaloittaa vielä.
Minä usein lohduttaudun ajatukseen, että jos nyt tänä yönä nukun huonosti, ensi yönä olen jo paljon väsyneempi ja nukun varmasti paremmin :)
Zephyr sanoi…
Osallistun arvontaan, kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta!

Kärsin unettomuudesta todella harvoin. Ehkä keskimäärin kerran parissa kuussa tulee vietettyä uneton yö. Useimmiten se johtuu työ- tai opiskelustressistä - asiat pyörivät vain mielessä, eikä pysty rentoutumaan. Mielikuvaharjoittelu auttaa joskus: teen mielessäni kaikista minua vaivaavista asioista yhden möykyn ja sitten tungen möykyn boksiin ja lukitsen sen. Kuulostaa vähän hölmöltä ja yksinkertaiselta, mutta toimii! :P
Anonyymi sanoi…
Kommentoin ja osallistun arvontaan. Kirja nimittäin kiinnostaa. Haluaisin ymmärtää, tai edes saada pientä makua siitä, millaista on unettoman yö. Ympärilläni elää ihmisiä, jotka kärsivät kroonisesta unettomuudesta.

Itse nukun aina, olipa elämäntilanteeni sitten mikä tahansa. Joskus jopa niin päin, että nukkuminen on se ainoa tapa saada hetken hengähdys jostain stressaavasta tai mieltä ahdistavasta asiasta. Usein käy kyllä niinkin, että elän, en vain näe, unia, jotka voivat olla kovin todentuntuisia. Haasteet ja vaikeat tilanteet tulevat öihin ja yritän kovasti niitä ratkoa. Käyn pitkiä ja yksityiskohtaisia keskusteluja ihmisten kanssa, jotka yöllä ilmestyvät sänkyni reunalle istumaan. Spooky?
Mutta after all: silmä siis painuu kiinni valojen sammuttua ja kun aamulla ne avaan, kaverit ovat kadonneet (onneksi).

t håå måilanen
Teresita sanoi…
En ole uneton, enkä enää alle kolmekymppinen, mutta erilainen eurooppalainen kirjallisuus kiinnostaa.

Jos ei nukuta, luen.

Jos ei sittenkään nukuta, luen englanniksi.

Zzzzzzzz...
Anna-Riikka sanoi…
Minä olen aina valvonut liikaa mutta harvoin unettomuuden vuoksi. Olen vain muuten yökukkuja, rakastan illan ja yön tunteja, toisinaan en malta nukkua, toisinaan käyn ylikierroksilla tulevan aamun vuoksi... Tänä yönä olen lukenut viikon lehdet, valmistellut tulevaa viikkoa, ottanut parvekkeelta joulukoristeet pois, juonut teetä (joka piristää entisestään) ja huomaan, että viiden tunnin päästä pitäisi olla toisella puolella kaupunkia. Näin käy liian usein, eli ehkä tämä jonkinlaista unettomuutta on. En silti ole kovin ahdistunut, koska nukahdan aika nopeasti, kun vain pääsen peiton alle. Inahduksen ihanien keskustelujen kunniaksi ja unettomien öiden lohduksi kannan huomenna kollegalle lisää Nuku!-kirjoja arvontaa varten ja kodin kätköistä löytyy myös ihana "Uni - aamuun on aikaa, koko maailma nukkuuu" -teos, sekin on pakko saada arvontaa mukaan, kun on täynnä asiaa yön tunneista. Hyvää yötä!
Sofia sanoi…
Kotona nukun yleensä hyvin, mutta työhöni kuuluu jonkin verran matkustamista ja hotellissa vääränlaisen peiton alla ei joskus tahdo uni tulla silmään. Minäkin olen havainnut tässä äänikirjat oivaksi avuksi! Rauhoitun myös neulomalla, mutta siinä saattaa mennä puoli yötä, jos oikein innostuu ja silloin unet jää lyhyiksi... Jos kotona vaivaa unettomuus niin saatan joskus siirtyä esim. sohvalle nukkumaan, jostain syystä paikan vaihdos väsyttää yleensä niin paljon että uni tulee piankin.
Tiina-Piina sanoi…
Taidan olla erilaista eurooppalaista kirjallisuutta etsivä, koska olen minäkin yli kolmekymppinen enkä kärsi unettomuudestakaan kuin normaalin satunnaisesti, kuvittelen. Mutta kirja kyllä haluaisin lukea, kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Juuri sellaiselta jota tällä hetkellä olisin hakemassa.

Joskus jää unet vähiksi, jos onnistun saamaan keskeneräisiä/kiireellisiä/mieltä painavia työasioita päähäni yön pimeinä tunteina. Kun tarpeeksi stressaa, siis. Usein näen niistä ensin unta ja sitten kun herään kesken unen niin ei enää pääsekään takaisin. Silloin on todella vaikea päästä irti niistä ajatuksista eikä uni vaan tule...

Minulla (kuten monella muullakin näköjään) toimii lukeminen, koska sillä saa ajatukset vaihdettua. Jos oikein kovasti ahdistaa, turvaudun lapsuuden (tai no oikeastaan kai nykyiseenkin) suosikkikirjaan, Jorge Amadon teokseen Kirjava Kissa ja Tytti Pääskynen. Se lohduttaa ja rauhoittaa aina, jos ei muuten niin tuttuudellaan. :)
Katriina sanoi…
Tuo unihallusinaatiomaisuus ja toden ja epätoden sekoittuminen kuulostaa kovasti tutkimuskohteeni Euphrase Kezilahabin romaani- ja runomaailmalta! Joten sikäli aihe on tuttu. Unettomuudesta en kärsi, pikemminkin uneliaisuudesta. Mutta nukkumattomuuden seuraukset ovat kyllä tuttuja itseaiheutetun valvomisen takia, joten symppaan unettomia. Luin juuri miehestä joka oli omien sanojensa mukaan ollut nukkumatta (kunnolla) kokonaisen vuoden, ja menetti sen takia työpaikkansa, tyttöystävänsä ja monet ystävänsä, mutta sai lopulta kanssa avun akupunktion tapaisesta qi-hoidosta.
Anonyymi sanoi…
Kärsitkö unettomuudesta? Kerro tarinasi.

Etsimme unettomuudesta kärsiviä henkilöitä haastateltaviksi www.tietoaunettomuudesta.fi -sivustolle. Kerro, miten unettomuus on haitannut Sinun elämääsi ja oletko saanut siihen apua?

Tarinat julkaistaan joko nimellä tai nimettömänä. Etsimme yhtä haastateltavaa myös samasta aiheesta tehtävään videohaastatteluun. Korvaamme haastattelusta 30 euron/100 euron lahjakortin toteutustavan mukaan.

Jätä yhteystietosi:
Johanna Salovaara, Kaufmann Agency Helsinki Oy, johanna.salovaara@kaufmann.fi tai Puh. 050 575 2414.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita