Terveisiä tietokirjapaitsiosta
Eihän tässä taas auta kuin tunnustaa noloutensa. En tiennyt Tieto-Finlandia-ehdokkaista yhtään teosta (mikä ei kerro niiden arvosta tai tunnettuudesta sinänsä mitään).
Silti mulla on suosikki. Ihan vain kannen ja aiheen perusteella: Itämeren tulevaisuus (Gaudeamus, tekijät Saara Bäck, Markku Ollikainen, Erik Bonsdorff, Annukka Eriksson, Eeva-Liisa Hallanaro, Sakari Kuikka, Markku Viitasaari, toim. Mari Walls).
Mitä enemmän saaristossa liikkuu, sitä kauheampi ahdistus tulee Itämeren (ja koko maailman merien) tilasta.
Niinpä kannatan kaikkia teoksia, jotka tekevät jotain tämän asian eteen - merien ongelmia on paljon helpompi dissata, kun emme hengitä vettä ja muutenkin ongelmat ovat ikään kuin pinnan alla. Jos sukeltaa tai snorklaa jossain päin maailmaa, tajuaa, että merestä kaikki alkaa ja mereen kaikki päättyy eikä tilanne todellakaan ole hyvä. Sushi on lakannut maistumasta.
Niinpä lupaan lukea Itämeren tulevaisuuden varsinkin, jos diktaattori Sinikka Salo sen sattuisi valitsemaan voittajaksi.
Muutkin ehdokkaat näyttävät hienoilta kirjoilta, mutta jos saisin itse valita Tieto-Finlandia-voittajan, niin valinta olisi itsestäänselvä: valokuvaaja Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö, joka on paitsi mielettömän kaunis kirja, myös ihailtavan hieno projekti. Selailin sitä kirjamessuilla - upea on, ja maailman ihanin siskontyttöni rakasti kirjaa.
Silti mulla on suosikki. Ihan vain kannen ja aiheen perusteella: Itämeren tulevaisuus (Gaudeamus, tekijät Saara Bäck, Markku Ollikainen, Erik Bonsdorff, Annukka Eriksson, Eeva-Liisa Hallanaro, Sakari Kuikka, Markku Viitasaari, toim. Mari Walls).
Mitä enemmän saaristossa liikkuu, sitä kauheampi ahdistus tulee Itämeren (ja koko maailman merien) tilasta.
Niinpä kannatan kaikkia teoksia, jotka tekevät jotain tämän asian eteen - merien ongelmia on paljon helpompi dissata, kun emme hengitä vettä ja muutenkin ongelmat ovat ikään kuin pinnan alla. Jos sukeltaa tai snorklaa jossain päin maailmaa, tajuaa, että merestä kaikki alkaa ja mereen kaikki päättyy eikä tilanne todellakaan ole hyvä. Sushi on lakannut maistumasta.
Niinpä lupaan lukea Itämeren tulevaisuuden varsinkin, jos diktaattori Sinikka Salo sen sattuisi valitsemaan voittajaksi.
Muutkin ehdokkaat näyttävät hienoilta kirjoilta, mutta jos saisin itse valita Tieto-Finlandia-voittajan, niin valinta olisi itsestäänselvä: valokuvaaja Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö, joka on paitsi mielettömän kaunis kirja, myös ihailtavan hieno projekti. Selailin sitä kirjamessuilla - upea on, ja maailman ihanin siskontyttöni rakasti kirjaa.
Kommentit
Ina, vaikka kuinka luin Tieto Finlandia-ehdokkaita, en löytänyt sieltä Maailman ihaninta tyttöä! Sehän ei ole enää ihan uusi kirja. Minäkin olen sitä blogissani käsitellyt ja se olisi myös minun suosikkini.
Muutenkin pidän romaanimaisista tietokirjoista.
Itämeren suojelua kannatan tietenkin, mutta 15 meren läheisyydessä asutun vuoden jälkeenkin olen ehdottomasti sisämaan tyttöjä. Meri on ihan kiehtova (ja usein pelottava), mutta sielunmaisemani on metsä ja järvi.
(Metsä saa kyllä olla valoisa lehtimetsä, ei välttämättä suomalainen sekaräme.)
Karoliina
Tieto-Finlandia on aina yhtä mielenkiintoinen! Minun käsittääkseni Itämeri on maailman uhanalaisimpia meriä, koska se on vähäsuolainen ja matala. Rehevöityminen uhkaa sitä enemmän kuin esim. Välimerta. Lisäksi laivaliikenne Itämerellä on vilkasta ja etenkin rahtilaivat vähät välittävät päästöistä. Tästä minulla on ihan sisäpiirin tietoa johtuen puolisoni työstä. Siinä mielessä soisin Tieto-Finlandian Itämeri-kirjalle.
Kuitenkin olen samalla kannalla kuin Karoliina: Sirpa Kähköselle toivon voittoa. Hänellä on romaaneissaan ihmeellinen kyky tuota fiktioon faktaa ja nyt sitten hän on tehnyt onnistuneen tietokirjan (jota en vielä ole lukenut, mutta joka odottaa hyllyssäni). - niin ja järviseudun tyttöjä olen minäkin. Meri on vieras.
:)
Leena: olet oikeassa, poimin ihanan tytön täysin listan ulkopuolelta, mutta unohdin sanoa sen. ;D Se on vanhempi kirja, mutta itse selailin sitä vasta nyt.
Välimeri on valtavan paljon Itämerta isompi, mutta alkaa olla aika huonossa hapessa sekin - eikä vähiten siksi, että sikäli kuin tiedän, sen saastumiseen ei kiinnitetä paljon mitään huomiota. Siellähän lomaveneilijät (ja kai muutkin laivat) tyhjentävät vessat edelleen suoraan mereen. Se on totaalisen käsittämätöntä ja myös erittäin epämiellyttävää, jos yöpyy veneellä satamassa - tosin tietysti vain yksi Välimeren saasteongelmista.
Tulipa eko-paasausta, mutta maailman merien saastuminen ja ryöstökalastus on aihe ja tikittävä aikapommi, josta voisin lähteä koska tahansa jollekin barrikadille riehumaan. Sen sijaan makaan sohvalla, tuen erilaisia Itämeri-projekteja ja toivon, että joku muu tekee jotain.
Sirpa Kähkönen kuuluu mun lukulistalle myös, en ole jostain syystä vielä lukenut koskaan, monesti miettinyt, että pitäisi.. Sekin kirja kuulostaa kiinnostavalta kyllä.
Lisäksi nämä ovat niitä asioita, joista pieni ihminen alkaa tajuta pienten purojen synnyttämän virran vaikutuksen kirjaimellisesti: itse tajusin vasta alettuani veneillä, että mereen ei saa pissata!! ;) Sori nyt tämä kaikki groteskius, mutta tämä on tärkeää!
Kaikki ylimääräinen roska mitä mereen työntää (pesuaineet, ruuan tähteet, maton pesu, bensa) moninkertaistuu ja rehevöittävä vaikutus on iso. Sitten me syömme kalaa (tai kalaöljykapseleita) ja saamme mereen työnnetyt myrkyt ja saasteet takaisin. Sama pätee tietysti kaikkeen, mitä syömme (myös vihanneksiin ja hedelmiin).
Lopetan paasauksen ja palaan takaisin kirjojen pariin, mutta teille tuli varmaan selväksi, miksi Itämeri-kirja on mun suosikki? ;) Jos luen sen ja postaan aiheesta, laitan otsikkoon jonkun ekosaarna-varoituksen.
Lisään ekopaasaukseen ihan pienen ps:n koska kunnioitan sitä että tämä on KIRJAblogi: ongelma tuntuu olevan siinä, että ekokatstrofit tunkevat nyt simultaanisesti maalta, mereltä ja ilmasta. Ihmiskunta menee tällaisesta infotulvasta ihan sekaisin kun pitäisi ehtiä varmistaa jatkuva kasvu ja sotiakin jossain välissä.