Paljastus! Universumin huonoin kirja!


Lukija on puhunut. Huonojen kirjojen kisan kommenttimäärä ylitti kaikki odotukset ja toi varsin vekkuleita paljastuksia päivänvaloon. Ihanaa, että kehtasitte tunnustaa, mikä kaikki hyvä kirjallisuus on mielestänne oikeasti p--kaa. Tämän jälkeen kenenkään on ainakaan tässä blogissa ihan turha esittää näkemyksiä siitä, mikä on totuus hyvästä kirjallisuudesta. ;)

Filosofista debattia syntyi siitä, mikä on hyvää tai huonoa. Itse kallistun enemmistön kannalle: huonointa kirjallisuutta on se, mikä esittää hyvää siinä onnistumatta. Hyvä viihde, kioskikirjallisuus tai dekkarit voivat olla omassa genressään hyviä kirjoja - tästä syystä en pidä Dan Brownia surkeimpana mahdollisena esimerkkinä. Da Vinci koodi oli kökköydestään huolimatta melko viihdyttävä kirja ja onnistui hyvin siinä tarkoituksessa, mihin se on tehty.

Sitten huonon kirjan arvontaan: koska olen aina luusereiden puolella, tuli sääli parjattua Paulo Coelhoa, joka keräsi inhokkikommentteja ylivoimaisesti eniten. Voi Coelhoa. Koska ymmärrän vihaajia, mutta en pidä Coelhoa täysin surkeana, arvon huonona kirjana Coelhon Yksitoista minuuttia -teoksen, jossa oli tositarinana mielestäni puolensakin. Lohdutuspalkintona voittaja tosin saa myös aika paljon paremman Lionel Shriverin Syntymäpäivän jälkeen -romaanin, jota sain lahjoituksena kisaa varten Avaimelta (kiitos kollegoille!). Arpa osui Avaan, jota pyysin jo lähettämään yhteystiedot.

Arvoin myös kaksi muuta kirjapakettia 1000 viikkokävijän rajapyykin ylityksestä: he saavat Avaimelta sekä Shriverin Syntymäpäivän jälkeen, syksyn uutuusromaaneista Jani Saxellin Unenpäästäjä Florianin ja Elina Hirvosen pokkarin Että hän muistaisi saman (siis kumpikin saa kolme kirjaa). Arpaonni suosi Helenaa, joka tunnusti, että Herra Darwinin puutarha ei napannut ja Maanaa, joka pettyi Enkelipeliin. Onnea onnea, lähettäkää mun meiliin yhteystietonne, niin saatte kirjat! Toivottavasti nämä eivät tuota ainakaan suuria pettymyksiä.

Sitten totuus mun mielestä universumin huonoimmasta kirjasta. Tätä tittelia en kehtaisi jakaa ellei kirjailija olisi miljonääri ja ulkomaalainen. Mielestäni Coelho voisi saada häneen verrattuna Nobelin. Coelho on sentään itse kirjoittanut teoksensa ja keksinyt muutaman omankin ajatuksen värikkään elämänsä tuloksena, toisin kuin tämä rouva.

Huonoin kirja on Rhonda Byrnesin The Secret - Salaisuus ja olen aikoinaan haukkunut sen täällä.

Salaisuus on kammottavaa p--kaa kannesta viimeiseen sivuun asti. Olen pahoillani, mutta näin se on. Kirjassa ei ole yhtäkään omaperäistä ajatusta, se on pelkkä kliseiden ja typerien itsestäänselvyyksien kokoelma, läpikaupallista ja laskelmoitua huttua lähtien puistattavasta pergamenttia jäljittelevästä paperista. Teoksessa ei ole MITÄÄN aitoa. Silti se on myynyt miljoonia. Vihaan typeryyttä ylipäänsä ja tästä kaiken typeryyden kulminoitumasta saan aggressiokohtauksen. Tulee mieleen, että jos tämä myy miljoonia, niin ihmiskunta ansaitseekin tuhoutua.

Tuohduin. Pahoittelut. En halua vähätellä Salaisuuden ihailijoita tai tämän metodin harjoittajia (kyseessä on siis elämäntaito-oppi, huom, Madonna luultavasti lukeutuu opin harjoittajiin), mutta otan teille näytteen siitä, mikä on kaiken Salaisuus lyhyesti:

"Ajatukset ovat magneettisia, ja niillä on taajuutensa. Kun ajattelet, ajatuksesi lähtevät universumiin ja vetävät puoleensa magneettisesti kaikkea, mikä on niiden kanssa samanlaista ja samalla taajuudella. Kaikki sinusta lähtenyt palaa lähtöpisteeseensä - sinun luoksesi."

Noin. Haluatteko rikastua? Kas näin se käy:

"Saadaksesi rahaa keskity rikkauteen. On mahdoton houkutella luokseen lisää rahaa, jos keskittyy sen puutteeseen."

Kirja tarjoaa kyllä konkreettisiakin vinkkejä: "Visualisoi saavasi shekkejä postissa."

Eniten kuitenkin tympii se, että kirja koostuu pääasiassa ihan oikeiden ajattelijoiden ja viisaiden sitaateista, joita mielestäni ryöstöviljellään ja väärintulkitaan törkeästi.

Puistattaa. Mutta ei se mitään - tällaista on kirjallisuus ja markkinatalous. Kiitän kaikkia kisaan osallistuneita ja palaan parempien kirjojen merkeissä: uskon, että hyvät kirjat vetävät universumista magneettisesti luokseni lisää hyviä kirjoja ja ajatuksia siltä varalta, että niitä shekkejä ei alakaan postiluukusta visualisoitua.

Kommentit

M sanoi…
Visuaaliset shekit! Mistä niitä saa :) Mainio kirjoitus. Harmi, etten ollut lukijana kyydissä vielä silloin, kun aiheesta heräteltiin keskustelua. Omallekin kohdalle on nimittäin osunut muutama, öh, ajatusmagneetti. Mutta onneksi on niitä toisenkinlaisia tekeleitä!
Katja sanoi…
Haha! Mä olen monta kertaa visualisoinut lottovoiton sitä saamatta, merde! Voinko haastaa tän opuksen kirjoittajan oikeuteen vai puuttuuko vain aurastani joku taajuus?
esiliina sanoi…
Kiitos!!! Lähetin juuri yhteystietoni meiliisi. En voita ikinä lotossa mutta tällainen on kyllä paljon kivempaa. :)
esiliina sanoi…
Eksyin joskus The Secretin sivuille ja pikku vilkaisu riitti. Jos tällainen painotuote ansaitsee tulla luokitelluksi kirjallisuuteen kuuluvaksi, sama kunnia kuulunee myös scientologian perustajan L. Ron Hubbardin kuolemattomille ajatuksille? Takavuosina niitä oli tyrkyllä tiiliskiven kokoisina pakkauksina.
Ina sanoi…
Mirjami: ajatusmagneetteja voi mielellään kertoa kisan loppumisen jälkeenkin!

Katja: kyllä, aurasi on väärällä taajuudella. Korjaa se - tosin en tiedä mistä tietää lottovoiton taajuuden, mutta se johtuu omasta puutteellisesta ymmärrystasostani. En jaksanut lukea Secretiä kokonaan nimittäin.

Helena: on kyllä ihan hyvä kysymys, onko tämä new age -opas vai kirjallisuutta. Kirjallisuutena sitä myydään, ja iloksemme myös elokuvana. :D
Onna sanoi…
Miten shekkien visualisoinnista saa elokuvan? (Kuka suomalainen edes haaveilisi shekeistä? Kuka suomalainen alle 50-vuotias oikeastaan edes tietää, miten shekkejä käytettiin?)

En ole onneksi törmännyt tähän maailmankirjallisuuden helmeen.
Teresita sanoi…
Aamen. Insinöörillä ei oikein lähde nuo universumin magneettiset ajatukset tai vastaavat.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita