Mia Malmi (toim.): Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta

Summa summarum: Kun luvataan kertoa naiseuden pimeästä puolesta, väkisin aavistelee ensin pahaa. Joko odotettavissa on tosikkomaista ja teoreettista femakkoininää, äitien väsynyttä iänikuista valitusta tai muuta näennäistä pikkukiukkua, kun arki on niin p--skaa ja pää pipi lasikatosta.

Hullu akka! (Like) pitää sen sijaan ilahduttavasti lupauksensa. Nämä akat ovat todella niin virkistävän hulluja, ettei voi kuin ihailla heidän rohkeuttaan kaivella pimeät puolensa esiin ja kertoa ne vielä kaikille. Viihdyttävä, ajoittain järkyttävä ja ajatuksia herättävä kolumnikokoelma naisen vihasta.

Arvio: Teokseen on pyydetty yli kahdeltakymmeneltä naiselta (ja parilta mieheltä) kirjoituksia naiseuteen liittyvistä tabuista. Tekstit ovat enimmäkseen omakohtaisia ja koskettavia, mikä pelastaa ne myös teoretisoinnin taakalta. Aiheet eivät ole kevyitä: mukaan mahtuu narsistiäitejä, väkivaltaisia naisia, PMS:ää, yksi pakollinen ja kliseisyydessään vähän tylsä sovinistiteksti (Jouni Hynyseltä, joka harmikseni ei saanut minua edes kiukustumaan), huonoja äitipuolia, uusperhekatastrofeja ja muuten vaan enemmän tai vähemmän pimeitä akkoja.

Tykkään. Osittain siksi, että välillä jopa yllätyn uusista näkökulmista. Sitä ei naistutkimusta opiskelleelle ja naistenlehtensä lukeneelle satu kovin usein, kun lähdetään hakemaan uutta potkua teemasta nimeltä naiseus.

Kirjoittajat ovat pääosin toimittajia ja kirjailijoita, mutta mukana on muutamia julkkiksiakin (Rosa Meriläinen, Roman Schatz, Anna Perho). Heidän tekstinsä ovat mielestäni tavanomaisimmasta päästä, mutta heillä voi tietysti olettaa olevan lievää itsesensuuriakin.

Pidän kiinnostavimpana tekstejä, joissa romutetaan naistenlehtien roolimalleja: on nainen, joka ihan oikeasti haluaa elää elämänsä yksin, vaikka ympäristö ei voi sitä hyväksyä, on huono ja vastentahtoinen äitipuoli, joka kertoo miten vaikeaa toisen pentuja on kestää, on naisparin uusperhe, jossa yritetään selviytyä hedelmöityshoidoista ja väkivaltaisesta ex-miehestä, on onnellinen, hedelmöityshoidoilla lapsen hankkinut yksinhuoltaja, joka elää mieluummin yksin kuin kitisee jakamattomista kotitöistä.

Sitten on traagisempia tesktejä, joissa dokataan, hakataan, viillellään ja alistutaan miehen väkivaltaan. Huh.

Harva kirjoittaja sortuu kuitenkaan kitinään. Hulluudesta huolimatta valtaosa teksteistä on selviytymistarinoita tai edes lievästi toiveikkaita. Jotkut onnistuvat olemaan hauskojakin. Kaikkien kanssa en ole samaa mieltä enkä kaikista jutuista tykkää, mutta ei kai ole tarkoituskaan.

Mitä jäi käteen? Fiilis, että aika monella tavalla voi naiseutta nyky-yhteiskunnassa toteuttaa tai jättää toteuttamatta. Vapauttaako se meitä aidosti vai aiheuttaako lisää hämmennystä, tuskaa ja vihaa, on kokonaan toinen kysymys.

Taidan silti olla omaa olettamustani tasapainoisempi ja vähemmän vihainen. ;)

Kenelle: Hulluille akoille tietysti. Niiden miehiäkin tämä voi lohduttaa.

Vaikuttavin alkulause: "Löin pienenä muita lapsia ja myöhemmin tappelin jätkien kanssa." (Viiltoja, Hanna-Riikka Kuisma)

Jälkimaku: Jaa, no aika terveen papereilla tässä vielä kumminkin porskutellaan.

Starat: 3,5.