Ian McEwan: Ikuinen rakkaus


Summa summarum: Ian McEwania suosittelivat sekä kollegat että muutkin kirja-alan tutut yhtenä lempparikirjailijanaan. Itse en muistanut lukeneeni mitään häneltä kokonaan, joten otin Ikuinen rakkaus -teoksen (Otava) ensin käsittelyyn. Kerrankin olen takakannen kuvauksesta samaa mieltä: "Monisyinen psykologinen jännityskertomus Ikuinen rakkaus on samalla terävä parisuhteen analyysi ja mielisairauden kuvaus." Siinä se. Suosittelen lomapokkariksi.

Arvio: Kirja oli niin hyvä, että meinasi jäädä kesken. Alkoi pelottaa. Teos alkaa vaikuttavasti karmealla kuumailmapallo-onnettomuudella ja vähitellen kirja muuttuu painostavaksi stalkkeri-tarinaksi ja parisuhdedraamaksi ovelien juonenkäänteiden kautta.

Sain painajaisia. Piti tarkistaa välissä, onko McEwan trilleristi, mutta kun selvisi, että ei ole, uskalsin jatkaa. ;) Dekkarifaneille on selvennettävä, että kirja on jossain määrin jännä, mutta kuitenkin vain jännästi kirjoitettu ihmissuhderomaani, ettei tule pettymyksiä.

Keskiössä on ahdistava uskonnollinen hullu, joka alkaa vainota päähenkilöä mielipuolisen rakkauden takia. Jossain vaiheessa minäkertojan luotettavuus kyseenalaistetaan ja syntyy epäselvyyttä siitä, mikä on totta ja kuka se hullu on. En kerro, miten käy, mutta tästä sain painajaisia - jostain syystä inhoan eniten leffoja ja kirjoja, joissa toden, mielikuvituksen ja hulluuden välinen raja on epäselvä. Hyi olkoon, tulee lukijana hullu fiilis.

Kun tästä selvitään, kirja lakkaa aiheuttamasta painajaisia ja on erittäin mukaansatempaava, hyvin kirjoitettu ja taidokas juoniromaani. Pidän McEwania melko perinteisenä juonikirjailijana ja niitäkin tarvitaan. Booker-palkintokin löytyy plakkarista, mistä plussaa.

Romaanissa on lopulta kyse tarkasta ja havainnoivasta parisuhdekuvauksesta ja siitä, miten täydellisen onnellinenkin suhde voi horjua riittävän oudoissa elämäntilanteissa: "Mutta vuodet paaduttavat meidät siksi mitä olemme", kertoja toteaa, eikä yhteisen onnen nopeaa ja yllättävää muuttumista molempien onnettomuudeksi voi sen osuvammin kuvata.

Kenelle: Laadukasta, mutta vetävää lukemista etsivälle. Dekkarimainen ihmissuhderomaani.

Jälkimaku: Painajaisista huolimatta luen McEwania lisää. McEwanin omaan elämään liittyy sen verran erikoisia käänteitä, että kannattaa vilkaista myös wikipedia.

Alkulause: "On helppo sanoa, miten kaikki alkoi."

Starat: 4-. Lievästi perinteistä kerrontaa omaan makuuni, siitä miinus.

Kommentit

Reeta Karoliina sanoi…
Luulen, että olen nähnyt tämän leffana joskus. (Pikaisen googletuksen jälkeen) Joo, niin olenkin. Leffakin oli mielenkiintoinen ja alku tosiaan hyytävä. Itse en ole lukenut McEwanilta mitään ikinä, mutta pitäisi varmaan kokeilla.
Zephyr sanoi…
McEwanin Atonement/Sovitus -kirjan pohjalta tehty leffa oli myös loistava ja kirja odottelee lukemistaan. Tekisi mieli lukea myös Ikuinen rakkaus, mutta pitäisiköhän katsoa sekin leffa ensin...
Karoliina sanoi…
Minä olen lukenut vasta Rannalla-romaanin (ja nähnyt Sovitus-leffan), mutta olen jo ihan myyty ja haluan lukea kaikki muutkin McEwanin kirjat!
Elina sanoi…
McEwanissa on jotakin kammottavan koukuttavaa. Sovitusta en ole lukenut, mutta itkin kuin vesiputous kun näin leffan. Lauantai oli paikoittain todella ahdistava, mutta pakko se oli vain lukea loppuun.
Ina sanoi…
Luin Rannalla loman aikana (yllättäen.. ;) ja se oli hyvä, mutta vähän Ikuista rakkautta vaisumpi tai perinteisempi, johtui ehkä teemasta. Lauantai on pöydällä myös, mutta joudun pitämään pientä McEwan taukoa, varsinkin jos se on ahdistava.

Bloggaan Rannalla-kirjasta joka tapauksessa myöhemmin, lukemisen arvoinen sekin oli kyllä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan