iPadin ihmemaassa

Täytyy laittaa teille taas video viikonlopuksi: sain samalta iPad-innostuneelta kollegalta hauskan iPadiin liittyvän videon (eli mainoksen), jossa näytetään, miltä esim. tulevaisuuden kuvakirja by Apple voisi näyttää. Olen antanut myös kertoa itselleni, että saatan päästä piakkoin lähikontaktiin iPadin kanssa, jolloin voin spekuloinnin sijaan antaa teille ensikäden tuomion. Katsotaan.

Sopiiko sama idea Dostojevskiin, en tiedä, mutta tykkään tästä kirja-visiosta, joka on kyllä aika funky. Ei olisi tämäkään ihan ekana tullut itselle mieleen nimittäin. Ja tällä voisi saada pari nykylasta lisää kirjojen maailmaan. ;)

Linkki Alice in iPad-videoon löytyy uutisen lopusta, samoin kuin äänestys, jossa voitte katsoa, mitä porukka tuumaa (kuulun itse Stunning-leiriin).

Mitäs sanotte, uppoaako? Tai oikeastaan: ostaisitko?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
No ostaisin tietenkin - tämä lelu tulee kyllä meidän perheeseen aika pian. Ja toivottavasti pian myös suomalaisella sisällöllä. Stunning!
Vaikka kirjoja pitää saada hipelöidäkin, niin kyllä tuo Alice teki aikamoisen vaikutuksen.

Saari63
22. huhtikuuta 2010 klo 19.17
miuku sanoi…
Olihan se hienon näköinen, turha sitä lähteä kieltämään. Mutta olisiko tuollainen lelu niin kestävä, että sen uskaltaisi antaa pienen lapsen kätösiin? Taidan olla vähän tekniikkavastainen mutta haluan kirjani kirjoina!
22. huhtikuuta 2010 klo 20.11
Ina sanoi…
Ehe, en tullutkaan ajatelleeksi iPadin lapsikestävyyttä - ja ois kyllä jännä tietää, ajatteliko Applen insinööritkään! ;D

Vaadimme ensikäden tietoa iPadin kuolan ja vasaroinnin kesto-ominaisuuksista!

Ja lisää puolesta/vastaan kannanottoja!
23. huhtikuuta 2010 klo 16.07
sisko sanoi…
Ja näinköhän tulevaisuudessa ovat jästien kesken totta liikkuvat valokuvat seinillä, kirjoissa, korteissa. :)

Rowling viittaa tulevaisuutta Pottereissaan?
23. huhtikuuta 2010 klo 18.11
Artsi sanoi…
iPad on hyvin markkinoitu, voisi sanoa jopa pioneerituote vuodelle 2010. Pitää nyt kuitenkin muistaa että eri valmistajat suurista pieniin ovat lanseeramassa tänä vuonna 25-50 eri tuotetta samalle sektorille.

Kannattaa odotella ainakin loppuvuoteen joilloin muitakin vaihtoehtoja löytyy.

-Artsi
24. huhtikuuta 2010 klo 8.20
Ina sanoi…
Kyllä: Rowling on nero. ;) Ja samaa mieltä iPadista, en ostaisi vielä omalla rahalla ainakaan. Itse asiassa en osta vielä ylipäänsä mitään lukulaitetta, ennen kuin näen jotain, mitä Suomessa voi niistä lukea (= kauno- tai tietokirjoja).
25. huhtikuuta 2010 klo 19.04
Anonyymi sanoi…
Ko. sivulla oli mahdollisuus myös äänestää ja minä tikkaisin kyllä boksia "Overdone" ja paljon.

Ainakin vielä olen sitä mieltä, että leffat filmeinä ja kirjat kirjoina. Ts. miksi (lapsen kuva-)kirjassa pitää jokaisen härpäkkeen liikkua suuntaan jos toiseen ja miten tuo toimisi "aikuisten" kirjassa, en varsinaisesti näe tarvetta valmiiksi kuvittaa Larssoniani tai Bronteani - jos haluan valmiiksi kuvitellut katson leffan? :) Tietenkään kaikkia kirjoja ei ole elokuvana, mutta silti.

Eikö kirjan ideana juuri ole, että teksti luo mielikuvia omaan päähän ja täten mielikuvitus ja ajatusmaailima kehittyy? Sekä lapsella että aikuisella. Lasten elokuvia ja sarjoja löytyy jo nyt digiboksit ja DVD-soittimet täyhdeltä, miten tämä kohta eroaa niistä?
28. huhtikuuta 2010 klo 9.36
Anonyymi sanoi…
Nyt se on meillä - juniori on ladannut iPadin täyteen pelejä. Mutta yhden ilmaiskirjankin hän haki äidilleen, joten pääsen nyt lukemaan Alice in Wonderlandia iPadilta. Laite on mukavan kokoinen, kirjatuntuma on yllättävän hyvä. Katsotaan, kauanko sitä jaksaa lukea. Jos siihen saisi ladattua suomalaisia romaaneja, yrittäisin seuraavalla reissulla pärjätä ilman isoa kirjakassia. Vaan ei vielä.
Saari63
17. toukokuuta 2010 klo 20.17
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Uutisia!

Kerrankin kuulkaa uutisia! Sain syksyllä puhelun, joita ei elämässä ikinä odota ja kun sellaisen puhelun saa, sitä ei usko. Pyysivät Inahdusta mukaan uuteen naisten verkkolehteen. Luulin, että myyvät mainostilaa. Kun lopulta uskoin, että eivät halua mun maksavan mitään tai mainostavan mitään, aloin ymmärtää, että nyt ollaan jonkun aika vekkulin kuvion äärellä. Kävin tapaamassa toimituksen innostunutta ja ihanaa porukkaa ja katsomassa konseptia. Totesin, että aika mun näköinen juttu ja tällaisiin taidetaan pyytää max kerran elämässä mukaan. En tosin myöskään keksinyt yhtään syytä kieltäytyä. Mistä on kyse? A-lehdet on kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt useamman vuoden ajan uutta 18-34 -vuotiaille naisille suunnattua verkkolehteä Lilyä, joka lanseerataan ensi helmikuussa. Tänään oli eka julkkaritilaisuus ja saan viimein tulla kaapista Lilyn tulevana kirjabloggaajana. ;) Lily rakentuu aika vahvasti blogien ympärille - toimituksessa on peräti neljä henkeä, sen lisäksi on lukuisia bloggaaj...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää