Apple tekee sen taas?

Pitää kertoa tämä välittömästi, että pääsen esittämään edelläkävijää (?).

Kollega kävi äsken ovella hyperventiloimassa Applen uudesta iPadista, jota oli päässyt ensimmäistä kertaa hipelöimään ja jonka ennustetaan räjäyttävän sähköisten lukulaitteiden markkinat. Se ei olisi yllätys - taisin joskus täälläkin povailla, että Apple vielä tulee ja täräyttää. Siltä näyttää.

Testasin itse iPhonen lukuohjelmaa ja olin suht vaikuttunut jo siitä: se näytti oikeasti ekaa kertaa siltä kuin pitää ja kirjojen selailu kosketusnäytöllä TOIMII. Kirjan sivu kääntyy kuten paperikirjassa ja lukeminen tuntuu luontevalta. Miniruutua lukuunottamatta.

No, nyt kun näin kollegan loistavat silmät en epäile enää yhtään, kommentti: "Siis Kindle ei ole mitään tähän verrattuna!! Se on ihan mieletön!"

iPadia voi ihailla netissä täällä. Pelkkä lukulaitehan se ei ole, vaan tietokone, eikä vielä ole mitään varmuutta siitä, miten ja milloin Suomessa aletaan myydä siihen sitä lukuohjelmaakin. Odotamme jännityksellä.

Kommentit

m sanoi…
linkkisi on viallinen
http://http//www.apple.com/fi/ipad/
19. huhtikuuta 2010 klo 19.02
Unknown sanoi…
Jostain luin että tuossa vehkeessä ei ole USB-porttia ja se painaa tuplasti Kindleen verrattuna (eli kädet väsyy parissakymmenessä minuutissa). Nämä kaksi seikkaa tappavat mun ostohalut, vaikka edelleen muuten hingunkin itselleni sähköistä kirjaa.
20. huhtikuuta 2010 klo 1.53
Ina sanoi…
Kiitti, mikäs siihen linkkiin meni, nyt pitäis toimia.

Tietokone heitti muuten vähän jäitä hattuun, löysin tammikuussa julkaistun artikkelin - hinnaksi ennustetaan Suomessa 500 euroa ja sehän on aika paljon pelkästä sähkökirjakäytöstä (jos ei muuta hingu siis). Siellä kitistään samoin tosta usb-puutteesta, artikkelin nimi on "Viisi syytä jättää tilaamatta", jos iPad kiinnostaa. Ilman kunnollisia lehti/kirja-sisältöjä ei kiinnosta. ;)
20. huhtikuuta 2010 klo 17.01
Unknown sanoi…
New York Timesissa on juttu iPadista, ja vehkeen lisäheikkous on se, että kosketusnäytön näppäimistö on kuulemma tuskallinen käyttää. Joku arvioi, että parempi yhdellä sormella tökkien kuin kymmensormijärjestelmällä - ja kun mä kirjoitan jälkimmäisellä, ei haluta opetella uutta tekniikkaa, joka ainakin mulla olisi kirjoitusnopeudessa iso loikka taaksepäin. Toi vehje siis sopii ihmisille, jotka haluavat selailla erilaisia sisältöjä, mutta eivät niinkään tuottaa tai siirrellä niitä. Ja joo, vehkeestä puuttuu kamera myös. Outoa, kun sellaisia on jo tulitikkuaskin kokoisissa kännyköissäkin. Ja vielä: kuten monet tavalliset kannettavatkin, iPadin näytöstä on tosi vaikea saada selvää kirkkaassa auringonvalossa. Huono uutinen mulle täällä tropiikissa, jopa meidän varjoisan terassin valaistus on päiväsaikaan liian kirkas kannettavan käyttöön, eli se siitä ajatuksesta tehdä töitä ulkosalla aurinkotuolissa lojuen.
21. huhtikuuta 2010 klo 23.34
Ina sanoi…
Hmm. En ole itse vielä siirtynyt kosketusnäyttöleiriin ainakaan kännykässä - oon testannut iPhonea ja kai se toimii, jos siihen tottuu, mutta tällasten rutiinien muutoksethan alkaa olla tässä iässä jo aika vaativia. ;)

Mutta lukulaitteessa voisin kyllä tykätä nimenomaan kosketusnäytöstä. Veikkaan, että tämä on väistämätön kompromissi tai valinta sen suhteen, että toisella laitteella lukee sisältöjä ja toisella tuottaa?

Joka tapauksessa iPadia pitäis nyt päästä kokeilemaan itse..
22. huhtikuuta 2010 klo 17.06
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Uutisia!

Kerrankin kuulkaa uutisia! Sain syksyllä puhelun, joita ei elämässä ikinä odota ja kun sellaisen puhelun saa, sitä ei usko. Pyysivät Inahdusta mukaan uuteen naisten verkkolehteen. Luulin, että myyvät mainostilaa. Kun lopulta uskoin, että eivät halua mun maksavan mitään tai mainostavan mitään, aloin ymmärtää, että nyt ollaan jonkun aika vekkulin kuvion äärellä. Kävin tapaamassa toimituksen innostunutta ja ihanaa porukkaa ja katsomassa konseptia. Totesin, että aika mun näköinen juttu ja tällaisiin taidetaan pyytää max kerran elämässä mukaan. En tosin myöskään keksinyt yhtään syytä kieltäytyä. Mistä on kyse? A-lehdet on kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt useamman vuoden ajan uutta 18-34 -vuotiaille naisille suunnattua verkkolehteä Lilyä, joka lanseerataan ensi helmikuussa. Tänään oli eka julkkaritilaisuus ja saan viimein tulla kaapista Lilyn tulevana kirjabloggaajana. ;) Lily rakentuu aika vahvasti blogien ympärille - toimituksessa on peräti neljä henkeä, sen lisäksi on lukuisia bloggaaj...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää