Luomuvauvat tulevat!



Laiminlyön blogissa kahta aihetta: ekoilua ja lapsia. Vaikka molemmista tykkään, kummastakaan on harvemmin mitään kirjallisuuteen liittyvää sanottavaa, joten paikkaan aukon kerralla.

Painosta tuli tänään kustantamomme uutuus, joka on herättänyt meillä suurta hilpeyttä ja naurattaa lapsetontakin: Tiina Törnströmin tietokirja Vaippailmiö kertoo kaiken mitä olet ja et ole halunnut tietää kestovaippailusta. Luomuvauvat tulevat! :D

Hilpeyttä tämä sinänsä vakava aihe herättää siksi, etten tosiaankaan tiennyt kestovaippailun olevan melkein uskonnollinen ilmiö. Se on kyllä hienoa. Ketään syyllistämättä on ikävä lukea, että keskimäärin yksi lapsi käyttää n. 5000 vaippaa ennen kuivaksi oppimista. Eivätkä ne todellakaan maadu.

Kirja ei kuitenkaan saarnaa, vaan on varsin hauska eikä vähiten tyytyväisten vauvakuvien takia. Kestovaippailu taustoitetaan ja perustellaan hyvin: rahalla, terveellisyydellä (allergisille lapsille), esteettisyydellä ja ekoilulla. Kestovaippoja ja kertiksiä yhdistelemälläkin säästää ympäristöä, jos ei pysty venymään täyskestoilijaksi.

Haluan ylpeänä huomauttaa olevani kestovaippalapsi: ihoni oli vauvana liian herkkä kertisvaippoihin. En tiedä pystyisinkö itse tätä perinnettä jatkamaan, mutta ainakin haluaisin yrittää. Kokemattomana en sano kuitenkaan enempää, etten saa silmille väsyneiden äitien kiukkua - ymmärrän, jos ei jaksa.

Kirjassa vastataan kaikkiin ennakkoluuloihin, jaetaan käyttäjien vinkkejä ja annetaan aloittelijoille kunnon ohjeistus. Sitten tulee se hc-osasto: itse ommellut ja kudotut kestovaipat.

Luitte oikein. Maailma on täynnä äitejä, jotka tekevät itse kestovaipat. Ja hienoja tekevätkin! Respektii. Tässä tulee kyllä oma ja lastensuojelun raja vastaan.

Netissä on muuten myös uskomaton määrä asiaan omistautuneita yhteisöjä ja nettikauppoja. Jos aihe kiinnostaa niin kannattaa aloittaa täältä.

Maailma paranee vaippa kerrallaan! ;D

Kommentit

Unknown sanoi…
Olen nyt kaksi vuotta puljannut kestovaippojen kanssa, ja mulla alkaa hiven mennä touhuun usko. Kulutetun veden ja pesupulverin määrä on ollut uskomaton - ja toimivimmat kestovaipat ovat kuitenkin polyamidipohjaisia öljynjalosteita. Eikä pesurumba ole ihan vähätöistä. Ja jos vaipat pesee liian löperösti, saa elää pistävän ammoniakinhajuisessa taloudessa. Ihan kiva muoti-ilmiö, mutta ei tällä kyllä musta maailmaa pelasteta. Ja sitten kun pissaa tulee tosi paljon, mikään ei enää pidä, paitsi jos lapsen takapuolen varustaa keilapallomaiseksi. Kirja sinänsä näyttää tosi söpöltä, mutta luulen että tämä on sellainen juttu jolle tyttäreni aikuiseksi vartuttuaan puistelee ihmeissään päätään. Kulutan olemassaolevat vaippani loppuun seuraavalla lapsellani, mutta en tiedä ryhtyisinkö enää kylmiltään uusiksi tähän puuhaan - mielekkäämpiäkin harrastuksia voi itselleen kehittää.
Ina sanoi…
Itse asiassa tekijälläkin oli aika monia haasteita varsinkin alussa ja kirja onkin tehty siksi, ettei muiden tarttis rämpiä samassa suossa..

Mutta voit lohduttautua kuitenkin sillä, että veden ja pesuaineen kulutuksen huomioidenkin olet tehnyt merkittävän ekoteon! ;) Vaikka pesukulut laskettaisiin mukaan, ympäristön kuormitus on silti ihan toista kuten kertakäyttökamoissa aina: olet säästänyt yhden lapsen kanssa n. 1500 kiloa kaatopaikkajätettä, jonka hajoaminen kestää 100-500 vuotta. Saat siis syvän kunnioitukseni! :)

Vaiva ja muu turhautuminen on tietysti toinen juttu. Mutta tähän kuten muuhunkin ekoiluun pätee musta aina se, että jokainen tekee sen mihin pystyy ja mistä tulee itselle enemmän hyvää kuin huonoa mieltä.

Olen löytänyt itsestäni esim. yllättävän intohimon kierrätykseen. Kun taloyhtiössä on energiajakeesta lähtien kaikki kierrätyslaatikot, on oikeasti helppoa ja erittäin tyydyttävää lajitella roskat: saan oikeasti kicksejä siitä, että sekajätepussi pienenee viikko viikolta ja nykyään siihen riittää viikoksi yksi hedelmäpussi!

Onko tällä maailman kannalta väliä, en tiedä, mutta mulle tulee hyvä mieli roskien viemisestä, kun kaatopaikalle ei päädy enää meiltä juuri mitään. ;)
Anonyymi sanoi…
Itse lapsettomana olen erittäin jäävi kommentoimaan MITÄÄN, mutta kommentoin silti... ;) Tuli vaan tästä keskustelusta mieleen, yksi tuttavani lähtee vauvan kanssa tuosta vaan muutamaksi päiväksi bussilla ystävän mökille, jossa ei ole juoksevaa vettä puhumattakaan kuumasta vedestä - mukaan lähtee vedenkeitin, kun "sillä on kätevää kuumentaa vesi vauvan pepunpesuun" (hän käyttää myös kestovaippoja) - ja toinen tuttavani ei voisi kuvitellakaan yöpyvänsä vauvan kanssa missään, minne ei saa farmariautollista tavaraa mukaan ja mistä ei löydy kaikkia mukavuuksia ja paljoa tilaa. Yksi ystäväpariskunta saa lapsen parin viikon päästä ja asuntona tulee toimimaan 38m2 minikokoisella vessa-kylpyhuoneella, sama pariskunta kiistelee siitä tarvitseeko kaksiovinen pikkuauto vaihtaa isompaan vaavin ja sen tavaroiden takia vaiko eikö, eli pääseekö mökille pienemmälläkin autolla vai tarvitaanko farmari. Mielenkiinnolla odotan, että jos itse koskaan lisäännyn, että mitä koulukuntaa lähempänä tulisin olemaan - kovasti haluaisin olla lähempänä tuota rennompaa ja vähemmällä pärjäävää (vauva ja pikku kassi kainaloon ja menoksi vaikka telttailemaan), mutta ties mistä city-maasturi-lainanloukusta tuhansine muine tavaroineen sitä itsensä ehkä löytääkään... Jos luoja siis suo lisääntyä!
Ina sanoi…
Ei se haittaa vaikka on jäävi, on lapsettomillakin oikeus kommentoida ja korjata mielipiteitään sitten, jos lapsia tulee. ;)

Monenlaisia lapsiperheitä seuranneena vaikuttaa siltä, että suurin tuntematon tekijä tässä on kyllä se lapsi. Jos kaikki menee hyvin, niin energiaa riittää ekoiluunkin, jos taas lapsi on sairas, äiti masentuu, isä lähtee läiskimään tai tapahtuu muuta ei-toivottua, niin elämä menee muutenkin päivä kerrallaan -selviytymistarinaksi.

Mutta itse toivoisin samoin pystyväni välittämään mahdollisille lapsille vähän ekompaa elämänasennetta esim. tavaran määrän, shoppailun ja ympäristön suojelun suhteen. Nykylapset kyllä oikeasti hukkuu tavaraan ja ISOIHIN ja kalliisiin leluihin. Sitten ne saattaa kuitenkin innostua lätäkössä pomppimisesta enemmän.

Kuvittelisin, että ekoasiat tulisivat mulle nykyistäkin tärkeämmiksi kun kyse on nimenomaan lapsen tulevaisuuden suojelusta, mutta who knows. Ihmiset tuppaavat muuttumaan lasten myötä yllättäviin suuntiin. ;)
Karoliina sanoi…
Kestovaippailu ei ole mielestäni ollenkaan vaivalloista tai hankalaa, mutta se, mitä ei helposti moni jaksa, on juuri perehtyminen erilaisiin vaippoihin, niiden käyttöön ja käyttötarkoitukseen jne. Minuakin se ensin ahdisti, mutta kun jyvälle pääsee, siihen on helppo hurahtaa.

Nykyisin en enää ostele intona uusia vaippamalleja ja seuraa foorumeita jne., mutta juuri 10 kk täyttänyt poika käyttää kestoja aina paitsi yöllä ja matkoilla (jopa päivähoidossa kyllä). Yölläkin voisi, mutta hänkin on aika herkkäihoista tyyppiä, joten kertis kerran vuorokaudessa tekee hyvää kuivemmalla pinnallaan.

Esikoisen kanssa jouduttiin nimittäin luopumaan koko kestoilusta puolen vuoden tienoilla, kun mikään kokeilemamme kestovaippakangas, pesuaine tms. ei auttanut jatkuvaan vaippaihottumaan, joka tuli joko kosteudesta tai pesuainejäämistä.

Kyllähän vaippapyykkiä pitää pestä joka toinen päivä, mutta minusta se ei ole kauhean paha nakki. Ihanaa on se, ettei sekajäte täyty hetkessä pahanhajuisilla vaipoilla. Kestovaipat haisevat paljon vähemmän kuin kertikset (ihan totta, sitä ei meinaa millään haistaa, onko lapsella kakat vaipassa), ja likavaipat pystyy säilyttämään hajuttomasti toisin kuin roskiksessa muhivat lemupommit.
Unknown sanoi…
Mä asun sellaisessa osassa maailmaa, jossa vesipula on aivan realiteetti, ja siksi en oikein osaa nähdä kestovaippojen huuhtelua, liotusta ja päivittäistä pyykkäämistä minään ekotekona. Valitettavasti. Suomessa ihmisten suhde veteen tuntuu olevan paljon huolettomampi, koska vesivarat ovat paremmat, eikä vedelle anneta paljon arvoa.

Tutussa perheessä kestoilu kaatui lasten herkkään atooppiseen ihoon. Kestot kerta kaikkiaan hautoivat ja ärsyttivät pahemmin kuin hengittävät kertakäyttövaipat (ja parhaat niistä ovat nykyään erittäin vähämuovisia ja jopa maatuvia). Pesuainejäämät ovat myös ihan mahdollinen realiteetti, ja huono pesu (olen kokeillut lotrata noita mm. käsin Moskovan vesijohtovedellä) taas pilaa sekä itse vaipan että ympäristön ilmanlaadun.

Eli joo, tämä on ihan kivaa puuhastelua, mutta en enää usko että kestovaipoin voi pelastaa maailman.

Mä muuten kuulun noihin huolettomiin äiteihin - lähden lapsen kanssa usein kaupungille hajamielisenä ilman vaihtovaippaa, ja olen aina tunkenut ne pari välttämättömyyttä käsilaukkuuni, eli en rahtaa mitään hoitolaukkuja enkä aja farmariautoa. 2-v lapsi on kiertänyt jo kolme mannerta. Eli rohkaisua lapsettomat, terve lapsi muuttaa vanhempiensa elämäntyyliä vain juuri sen verran kuin he itse haluavat. Tosin lapsen kanssa oppii myös arvostamaan omaa mukavuutta, joten mä kyllä mieluummin asun reissuillani taaperon kanssa väljässä vuokratussa kalustetussa asunnossa kuin teltassa.
Ina sanoi…
Kun aloin tästä ekoilusta kerran avautua, niin avaudutaan kunnolla: edustan sitä kehityspessimististä näkemystä, että ihminen on just niin laiska ja egoistinen kuin sen annetaan olla.

Ts. vaipoissakin massojen kannalta ympäristöystävällisin lopputulos saataisiin kai sillä, että vaipat valmistettaisiin jostain kierrätysmuovista (turhaksi jäänyttä muoviahan maailmaan mahtuu!) ja mielellään maatuviksi/poltettaviksi (paitsi, että niitä ei saa laittaa biojätteeseen silti). Kollega kertoi tänään oman kestovaippailunsa päättyneen ennen alkuakaan miehen jyrkkään EI:hin. ;) (Monesti muuten miehet tuntuu olevan muutosvastarintaisempia ekoiluun liittyen? Empiirinen havaintoni töissä ja kotona.)

Valtaosa ihmisistä kuitenkin muuttaa käytöstään vasta kun on pakko tai kun se tehty riittävän halvaksi tai muuten itselle hyödylliseksi.

Mäkin oon alkanut ostaa luomua, kun sitä on tullut Alepaan. ;)
Reeta Karoliina sanoi…
:-D

Ennen omaa lasta kannatin kyllä kestovaippailua, mutta hihittelin näille kestovaippoihin hurahtaneille. Sitten raskausaikana ja lasketun ajan lähestyessä tuli yhä vain tärkeämmäksi löytää ne kaikista kauneimmat pallo- ja raitakuosit tulevan vauvan vaippoihin. Lapsen koko ensimmäisen vuoden menimme pelkästään kestovaipoilla ja olin aivan järkyttävän rakastunut erilaisiin söpöihin vaippakuoseihin ja muistan hyvin kuinka asettelin niitä kotona hyräillen esille kauniisiin koreihin (*tässä kohti naurua ja punastelua...*)

Nyt tilanne on rauhoittunut. Lapsen aloitettua päiväkodin siirryimme melkein kokonaan kertakäyttövaippoihin, koska norjalaisessa päiväkodissa ei kestoilu onnistunut. Eli kokemusta löytyy sekä kestovaippahulluudesta että arjesta kertisten kanssa.

Mutta jotenkin sympaattista ja hupaisaa, että tästä aiheesta on kirjakin tehty. Pitäisi varmaan hankkia, hih...
Unknown sanoi…
mun on pakko kommentoida, että tosta otsikosta tulee ainostaan mieleen luomusti alkunsa saaneet vauvat =D sellaisessa tietokirjassa ei tosin taitaisi olla kovin paljon järkeä...
Karoliina sanoi…
Kommentti vielä tuohon lasten kanssa "rentoiluun", että lapsen terveydentilan lisäksi siihen voi vaikuttaa ah, niin moni muukin asia. Kliseistä myöntää, mutta minullakin on lentäneet monet ihanteet romukoppaan lasten myötä. Ei suinkaan kaikki eikä varmaan yksikään kokonaan, mutta aina ei vain jaksa venyä ja esittää superreipasta ja -rentoa mutsia, kun elämä helpottuu tosi paljon jollain aiemmin vierastamallaan ratkaisulla.

Yhtenä esimerkkinä se, että meidän lapset, joskin terveitä, ovat/olleet pienenä hyvin riippuvaisia päivärytmistään, sekä erittäin herkkäunisia. Jos siis ollaan haluttu olla järkyttämättä arhen sujuvuutta päiviksi eteenpäin ja pitää lapset pirteinä ja hyväntuulisina - sekä sitä myötä myös vanhemmat - on ollut aina viisainta pyrkiä noudattamaan päiväuniaikoja, ajoissa sänkyyn menemistä iltaisin, ja kodin rauhoittamista lasten unien ajaksi. Ei orjallisesti, mutta pääsääntöisesti.

Tämä on karsinut joitakin menoja, kissanristiäisiä ja myöhäisiä vierailuja meillä, mutta pikkulapsiaika on kuitenkin lyhyt, ja meillä se eletään mieluiten läpi näin. Varmasti monia ihmetyttää tässä jäykistely, mutta vastaavasti olemme monessa muussa asiassa niitä ns. rentoja vanhempia. Ja lastenvahtien/hoitopaikkojen myötä meillä kuitenkin käy edelleen vieraita ja mekin päästään usein ilman lapsia pois kotoa. :)

Me oltiin autottomia maailman sivu, ja vielä siiheksi kun eka lapsi oli 2-vuotias, ja jopa Espoossa vuoden verran. ;) Mutta sitten kun auto tuli, ja kun siellä nyt istuu kaksi turvaistuinikäistä, niin ei sellaiset istuimet vain mahdu mihinkään kaksioviseen autoon enää. Se on fakta. Turha verrata 1970-lukuun, kun istuimet ja lainsäädäntö on muuttuneet. Meidän oli nyt "pakko" vaihtaa oikeasti aika isoon autoon, kun pitkillä matkoilla pienet tarvitsevat vielä sinne takapenkille istuimiensa väliin aikuisen. Yllättävän harvassa autossa mahtuu aikuinen matkustamaan näin hartiat suorassa ja jalat alempana kuin leuassa.

Autoa voi toki vuokrata, lainata, ajaa taksilla.. Mutta esim. takseihin on hyvin vaikea saada turvaistuimia, ilman etukäteistilausta se on mahdotonta. Ja jos asuu pääkaupunkiseudulla, eikä ole enää toisen lapsen myötä varaa tarpeeksi suureen asuntoon keskustassa (ihan vain esimerkkinä..), niin meillä esim. nyt tilanne se, että ilman autoa pitäisi viedä kävellen lapsia kahteen eri hoitoon aamulla ja illalla noin seitsemän kilometrin lenkki, ja sen jälkeen/sitä ennen melkein tunnin työmatka bussimatkoineen alle/päälle. Sopivaa hoitopaikkaa ei aina saa naapurista.

Toki kaikki on valintaa. Voisihan sitä asua kahden lapsen kanssa vaikka yksiössä, mutta me ei sitten kuitenkaan haluttu edes pienessä kolmiossa.

Olen ainakin ollut aika tiukkapipoinen maailmanparantaja, mutta nykyisin annan itselleni luvan relata, koska elämä on ihan tarpeeksi hektistä nyt muutenkin. Myöhemmin on taas aikaa olla parempi ihminen. :)
Ina sanoi…
Lisäksi voisi muuttaa ihan linkolana keskelle mettää pieneen puumökkiin syömään juuria ja marjoja, mutta kun ei millään viitsi. ;)

Musta parasta mitä vanhemmat voi lapsilleen ekoilussa tehdä, on asennekasvatus. Tosin en tiedä, luin muinoin Tiede-lehdestä aika hurjia visioita tulevaisuudesta. Voi olla, että seuraavilla sukupolvilla ei ole enää kyse asenteista, vaan pakosta ja selviämisestä. Sitten ne ihmettelevät, että miten ne edes pysty aikoinaan syömään lihaa (syön itse lihaa) ja ajamaan omalla autolla??

Lukeminen on kuitenkin tosi ekologista, varsinkin lainakirjalla!
Katja sanoi…
Seuraan mielenkiinnolla tätä kirjablogin vaippakeskustelua! :D

Mä en jaksanut kestovaippoja, koska en tajunnut kestovaippa.infon esittelyssä hahtuvista ja PUL-kankaista yhtään mitään, saati että olisin tehnyt niitä itse kuten siellä suositeltiin - jos kirja siis tuo valoa aiheeseen niin all the better! Onneksi lapsi oppi potalle alle 2-vuotiaana.

Linkolahan muuten pitää lasten hankkimista suurimpana ympäristörikoksena..
Ina sanoi…
Lasten vaippa-asioista mitään ymmärtämättä (no on niitä sentään tullut siskonlapsille vaihdettua) kirjan ohjeet vaikutti aika selkokielisiltä. Mutta en tiedä: täytyy varmaan lahjottaa se seuraavalle synnyttävälle ystävälle, joka on innokas testaamaan..

Itse asiassa jos lukijoista löytyy tällainen testaushalukas äiti, niin ilmoittaudu - voin lähettää kirjan testattavaksi, jos saan pienen testimonialin vastineeksi eli onnistuuko kestovaippailu näillä ohjeilla? ;)
Amma sanoi…
Hei,

piipahdin ensi kertaa blogissasi ja pakko kommentoida tätä kohtaa vähän jälkikäteen. Kiitos kirjavinkistä, kipuilen parhaillaan oman puolivuotiaani kanssa kestovaippakriisiä, kun tämänhetkinen koko on käymässä pieneksi ja pitäisi hakea motivaatio vaihtaa koko vaippasarja uuteen kokoon (mikä tietää rahanmenoa, sillä en todellakaan kuulu niihin äiteihin, jotka ompelevat vaippansa). Ehkäpä kateissa oleva motivaatio löytyisi tästä kirjasta?

Sinällään erittäin positiivista, jos kestovaippailusta on ilmestynyt kansantajuinen käsikirja, sen verran salatieteeltä se ensi alkuun itsestäkin vaikutti. Ja se on ihan totta, että puhutaan liian vähän "sekakäytön" hyödyistä, itse olen ajatellut niin, että yksikin kertis vähemmän pienentää ainakin sen verran sitä järkyttävää 5000 kg kasaa:)
Maria W-M sanoi…
Erittäin hienoa että tällainen kirja on julkaistu! Se varmasti auttaa monia jotka muuten kahlaavat tietosuossa. Yksi ongelmistahan on juuri se, että tietoa kestovaipoista löytyy vaikka kuinka paljon esimerkiksi netistä, ehkä jopa liikaa vasta-alkajalle. Sitten kun oppii termit on paljon helpompaa suunnistaa ja valikoida itselle olennainen tieto.
Näiden ongelmien vuoksi haluan nyt vähän mainostaa yleishyödyllistä yhdistystä, joka tarjoaa monenlaisia ratkaisuja :)
Kestovaippayhdistyksen yksi perustethtävistä on jakaa juuri tietoa: http://www.kestovaippayhdistys.fi/ (sivut uudistetaan tämän vuoden puolella)
Kohdasta Kestovaipat löytyy lyhyesti kuivailtuna vaipan rakenne, eli sitä kautta avataan myös perustermit. Tee-se-itse kohdasta löytyy esim. kaava ja kuvalliset ompeluohjeet. Esim. taskuvaipan ompelu on *oikeasti* hyvin helppoa :)
Kestovaippalainaamojen kautta http://www.kestovaippayhdistys.fi/lainaamot/index.php
voin erittäin edullisesti lainata ison paketin erilaisia kestoja, ja näin tutustua niihin rauhassa kotona, ja löytää ne omalle lapselle sopivimmat vaipat.
Yhdistyksellä on myös useita tukihenkilöitä (kohdasta Tukihenkilöt) jotka erittäin mielellään vastaavat ja auttavat kaikenlaisissa kysymyksissä kestoista.
Lisäksi yhdistys julkaisee Kestovaippa-lehteä joka lähetetään kaikille jäsenille ja jota voi ostaa tapahtumista. Siinä on joka kerta kymmeniä sivuja niin perustietoa kestoista, kuin hauskoja kolumneja ja kertomuksia ym. kestoista ja kestoilusta :)
Ina sanoi…
Kiitos linkeistä Maria, tässä kestovaippailussa(kin) nettiyhteisöt ovat tosiaan todistaneet voimansa!

Amma: tervetuloa ja voimia vaippailuun! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita