Murheellisten kirjojen maa

Ei auta: vaikka muuten on kevättä rinnassa, niin lama on täällä kirja-alaa myöten. Kustantamojen YT-neuvotteluista on uutisoitu viime kuukausina moneen kertaan, mutta surkealta tuntuu niiden lisäksi myös Gummerukseen kuuluneen Ajatus-kirjojen lakkauttaminen (eli sulauttaminen Gummerukseen). Höh. Ajatus teki sotakirjojen lisäksi kaikenlaisia pieniä ja vekkuleita tietokirjoja ja siinä rajamailla pyöriviä teoksia.


Koska yksi ystävä kyseli, mitä ihmettä kirja-alalla tapahtuu todella, niin kerronpa, että en tiedä. Enkä usko, että kukaan tietää: oman ei niin omaperäisen veikkaukseni mukaan kyse on monesta päällekkäisestä murroksesta. Yhtä niistä kuvataan tänään Hesarissa pienessä jutussa otsikolla "Kustantamoissa karsitaan tietokirjoja". Jahaa? Tämä oli itselleni vähän yllätys, mutta luultavasti totta.


Yleensä alalla on valiteltu sitä, että kirjoja julkaistaan ylipäänsä liikaa, kaikille ei riitä ostajia, huomiota mediassa eikä tilaa kirjakaupassa. Näin varmasti onkin - ikävää vain, ettei kukaan pysty ennustamaan missä ovat sitten ne oikeat ja julkaisemisen arvoiset kirjat. Aika monet pienet kustantamot julkaisevat tosi kiinnostavia esikoisia ja runokirjoja, esimerkiksi. Toivottavasti ne pystyvät sinnittelemään laman yli.


Hesarissa todettiin myös, että netistä löytyvä tieto on osittain vienyt tietokirjojen markkinoita - se pitää varmasti paikkansa. Itse mekkaloin jo Aulangolla siitä, että voisiko sähköisen lukulaitteen läpimurto tulla nyt heti, että saataisiin ammattikirjat siirrettyä kerralla sähköiseen lukulaitteeseen selattavaksi, bookmarkattavaksi ja tarpeen mukaan kollegalle siirrettäväksi. Jonain kauniina päivänä tulen katoamaan lopullisesti työpöydän reunalle kasaantuneeseen luettavien ammattikirjojen pinoon. Kaunokirjat kokoan sen sijaan edelleen sängyn viereen ja ikkunalaudalle kuten ennenkin.


Mutta jos teillä on salatietoa tai muita visioita alan tulevaisuudesta niin kertokaa ihmeessä?