Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

Miksi hyville kirjoille annetaan huonoja nimiä? En olisi ikinä osannut tarttua tähänkään loistoteokseen ilman lukijoiden ja kollegoiden suosituksia. Ja kun takakannessa vielä lukee "Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama" niin olisin sen perusteella todennut ei kiitos. Kiitos siis kaikille sitkeille suosittelijoille!

Summa summarum: Norjalaisen Anne B. Ragden teos on osoitus siitä, että pitäisi lukea pohjoismaisia kirjailijoita enemmän. Berliininpoppeleissa koomaan vajonnut äiti kokoaa pitkästä aikaa yhteen suvun, jonka ei pitäisi olla yhdessä. Jännää, hauskaa ja osuvaa arjen kuvausta varustettuna sopivan erikoisilla persoonilla - kunnon lukuromaani väsyneille ja kiireisille, ja ehdottomasti äitienpäivälahjaksi!

Arvio: Eniten teoksessa viehättävät vinot henkilöt. On symppiksiä homoja ja erakoitunut hautausurakoitsija, maatilan vanhapoika ja eläinlääkärivanhapiika, omituinen äiti ja vielä kummallisempi isä. Ihmiset tempaisevat kirjassa mukaansa alusta asti. Sukusalaisuuksista vihjaillaan sen verran sopivin väliajoin, että lukija haluaa tietää, mitä näille omituisille tapauksille lopulta tapahtuu. Ja tapahtuuhan heille.

Takakannessa luvatusta hurmaavasta hauskuudesta en ole ihan varma: kirja ei varsinaisesti ole erityisen humoristinen, vaikka hymyilyttääkin. Huumori syntyy Ragden omintakeisesta tyylistä ja henkilöistä ja kuvailisin huumoria epämääräisesti jotenkin norjalaiseksi.

Kirja on yhtä aikaa surullinen ja positiivinen: Ragde onnistuu herättämään sympatiaa päähenkilöitä kohtaan, sillä jokainen keskeinen henkilö saa riittävästi omaa ääntä ja tilaa - lukija ymmärtää heitä ja heidän taustojaan. Samalla viehätyin peruskaupunkilaisena maaseudun ja sikatilan arjen kuvauksesta - jotenkin ihanan erilaista elämää.

Tiivistetysti voisi sanoa, että kirjassa on sekä tyyli, miljöö että henkilöt kohdillaan - mitä muuta voi hyvältä romaanilta vaatia? Nobeleja tällaisilla arki-romaaneilla ei tietenkään saada, mutta satoja tuhansia lukijoita onneksi kuitenkin.

Alkulause: Kun puhelin soi puoli yhdeltätoista sunnuntai-iltana, hän luonnollisesti tiesi mistä oli kyse.

Jälkimaku: Pitäiskö muuttaa maalle.

Kenelle: Luultavasti enemmän naisille, mutta ikään katsomatta. Kaikille, jotka kaipaavat hyvää ja mukaansa tempaavaa perusromaania.

Starat: Neljä.