Sari Mikkonen: Yönseutuun

Arvatkaas mikä tämä on! Sadas blogiteksti! Huomasin sattumalta - mutta aion tästä juhlasta huolimatta arvostella ja kirjoittaa jotain aika tavista. Sitähän elämä enimmäkseen on ja niin ovat Sari Mikkosen novellitkin. Suositellaan väsyneille ja kiireisille.

Summa summarum: Kiireisinä aikoina luen mieluiten novelleja, ne sopivat pätkäelämään. Sari Mikkonen oli nimenä etäisen tuttu, kovasti palkittu ja kiitelty novellisti. Pitää kerrankin lainata kirjan takakantta, joka kuvaa sinänsä ihan kelvollista kokoelmaa osuvimmin: "Yönseutuun on viljava kokoelma näytelmällisiä novelleja aikamme ihmisistä elämän risteysasemilla." Voihan vilja - montako kliseetä saa yhteen esittelylauseeseen mahtumaan? ;D

Arvio: Ei anneta risteysasemien ja elämän viljan masentaa - Mikkonen harrastaa reipasta suomalaista kerrontaa. Hyvä. Tavallisia ihmisiä, tavallisia tarinoita eli normiarkea, mutta aika vekkulisti kuvattuna. Mikkosella on kielessä ihan oma klangi, josta parhaimmillaan ymmärtää mistä kaikki palkinnot on haalittu. Huonoimmillaan menee jotenkin päätaloksi eli tylsää suomalaista arkea tylsässä realismin hengessä.

Ekasta novellista pidän eniten. Mikkonen kuvaa erolapsen omituisen kesän lapsen näkökulmasta - kerta kaikkiaan liikuttava, surullinen ja naurattava tarina yhtä aikaa. Koska rakastan murteita, kieli ihastuttaa: milloin viimeksi olen lukenut kirjan, jossa on ihan outoja ja uusia sanoja ja ilmaisuja? Kokoelma kannattaisi lukea vaikka vain ekan novellin takia.

Loput ovat tasoltaan vaihtelevia: eläkeläisiä ja nuoria pariskuntia, kaikenlaisia kriisejä ja selviytymisiä ilman suurta draamaa. Nopealukuista ja usein osuvaa - ei kovin raskasta eikä hankalaa. Jos et pidä kotimaisesta kerronnasta, en suosittele. Tukeudun tällä kertaa kirjan sisäliepeisiin, jossa Mikkosta verrataan osuvasti Marja-Liisa Vartioon: kyllä, jos pidät Vartiosta (tai olet lukenut ylipäänsä), niin kokeile tätä.

Kenelle: Vissiinkin suomalaisille perusnaisille, 30 +. Mietin pitkään, luokittelenko unisex-kamaksi ja päätin kyllä, koska osa novelleista kerrotaan miehen näkökulmasta.

Jälkimaku: Jos pitää siteerata näin paljon kansitekstejä, niin teoksen synnyttämä tunnepitoinen muistijälki tuskin on kovin pitkäkestoinen.

Paras alkulause: Sattui erikoinen tapaus: mieheni pani päänsä minun makuuhuoneeni ovesta sisään.

Starat: 3 +. Pitää ottaa jo plussat käyttöön, sadannen tekstin kunniaksi.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Sadatta blogitekstiä kannattaakin jo juhlistaa!
Ina sanoi…
Joo kyllä, aika äkkiä se kuitenkin tuli vastaan, hämmästyttävää...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita