Teetä ja sympatiaa mieskirjailijoille (not)

Voi voi. Nyt on kauhia itku Hesarissa(kin), kun Panu Rajala ja Tervo jäivät ilman Finlandia-ehdokkuuksia. Kumpaakaan kirjaa en ole lukenut, joten sikäli olen ihan jäävi (vähän Rajalan Waltari-elämäkerran sivuutus tosin ihmetyttää jo Waltarin juhlavuoden takia), mutta toisaalta ärsyttääkin koko kohu: arvellaan heidän olleen liikaa pintajulkisuudessa ja siksi jääneen ilman ehdokkuutta. Tervo on ollut ehdokkaana jo lukuisia kertoja ja molempien miesten kirjat myyvät joka tapauksessa, joten en usko heidän yöuniaan täysin menettävän.

Se mikä tässä ärsyttää on se, että mitä väliä sillä, miksi heidät hylättiin - fakta on, että lahjakkaista naiskirjailijoista valtaosa on jäänyt ilman kaikkia mahdollisia ehdokkuuksia ja palkintoja vuosisatoja. Ja jää edelleenkin. Joten en jaksa sympata Rajalaa ja Tervoa tässä asiassa ihan hirveästi, jollain kriteerillä ne ehdokkaat on valittava ja joku jää aina ilman. Snif.

Sitten vielä huvittava juttu eilisestä Hesarista: onko kaikille muille itseäni lukuun ottamatta ollut itsestäänselvää, että Muumipeikko on homo? ;D Minä kun luulin, että se seukkaa viattomasti Niisku-neidin kanssa, mutta kuulemma Muumipeikon oikea rakkaus on Nuuskamuikkunen ja Niisku-neiti on vain fag hag (homojen naisihailija). Jassoo? Kyllähän Muumipeikko kieltämättä aina jää Nuuskamuikkusta kaipailemaan, kun Nuuskamuikkunen katoaa "riettaille retkilleen". Why not? Eli yhtä lailla kuin kaikki palkintoehdokkuudet ovat subjektiivisia ja aikaan sidottuja valintoja, hyvän taiteen tunnistaa siitä, että siitä voi tulkita oikeastaan ihan mitä vaan - MOT. ;)