Niskalenkki marraskuusta

Tuli eilen meiliin Ajatusten aamiaisessa (tilattava s.postikirje) osuva ajatus tähän kohtaan vuotta: on ainakin täällä päässä tullut väännettyä viime aikoina aika paljon ja liian usein ilman intoa, kun siihen ei ole muka ollut aikaa (ei blogissa, mutta muuten). Mutta arvatkaa mitä: ei ole pakko vääntää! Se tuppaa tässä pimeydessä luterilaisen kulttuurin keskellä unohtumaan...

Unohda ”hyvät päätöksesi”. Unohda
turha itsekuri ja väkisin vääntäminen.
Kokeile sen sijaan innostumista.
Mene ja rakastu johonkin asiaan.

-Dale Dauten

Intoa viikonloppuun, hyvät ystävät! :)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tämän kun suomalaiset joskus oppis. Tänään just pohdiskelin, et miksi sitä ei osaa olla itselleen armollisempi.
14. marraskuuta 2008 klo 11.44
Ina sanoi…
Innostus ei myöskään ole meidän kansanluonteen vahvin puoli. Paitsi maaliskuusta heinäkuuhun. En mitenkään vapauta itseäni tästä ominaisuudesta, vaikka joskus synkistelykin on ihan paikallaan maailman kaiken kurjuuden ja vääryyden edessä, tietysti.

Pinnallisetkin asiat auttaa muuten, imho - kävin värjäämässä tukan eilen eri sävyyn ja piristyn jo siitä, että aamulla peilistä katsoo väsynyt mutta eri näköinen ja värikkäämpi tyyppi. ;) Suosittelen!
14. marraskuuta 2008 klo 14.33
Anonyymi sanoi…
Tässä välissä on pakko kiittää Inahtelijaa, joka sai minut innostumaan ja kokemaan vapauttavaa iloa keskellä marraskuun synkkyyden. Nimittäin: En olisi varmasti syksyn kirjatulvassa tarttunut Pauli Koheloon, jos tässä blogissa ei olisi sitä niin kovasti hehkutettu. Ja onneksi hehkutettiin! En ole pitkään pitkään aikaan lukenut mitään niin hauskaa. Kiitos Pauli ja kiitos Inahtelija valonkajosta ja heittäytymisestä ; )
18. marraskuuta 2008 klo 1.44
Ina sanoi…
Hauskaa! Huumorista ei voi ikinä tietää, miten omituinen oma huumorintaju on ja naurattaako sama juttu ketään. Kohelo kyllä ilmeisesti huvittaa aika monia; tällasia kirjoja tarvittaisiin heti lisää marraskuuhun, vinkkejä, anyone?

Etsin just yhtä aika piristävää kirjaa, jonka olen hukannut kirjakasoihin, palaan siihen kun löytyy...
18. marraskuuta 2008 klo 9.25
Katja sanoi…
Muuten, kaikille kiinnostuneille tiedoksi: ajatusten aamiaisen saa tilattua täältä http://www.positiivarit.fi/ :)
19. marraskuuta 2008 klo 9.44
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää