VITSI

Jumprahuiti! Kollega ilahdutti kertomalla perjantain kunniaksi keksimänsä vitsin:

- Mikä on täydellisen nettisensuurin määritelmä?
- Ei Inahdustakaan.

;D Olen erittäin otettu tästä kunniasta - taidanpa ottaa illalla yhden Itkosen novellin ja lasillisen punkkua ekan Inahdus-vitsin kunniaksi, ottakaa tekin (lasi punkkua ja hyvä kirja siis muuten vaan)!

Cheers!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tämä oli niin hyvä ehdotus, että aion sen toteuttaa kunhan tuntisuunnitelma harjoitustuntia varten on valmis. Punkun kaveriksi taidan Itkosen sijaan ottaa Kotilaisen ja Vartevan kasaaman kokoelman Maailman vaiken kieli.

Ihana kun jaksat bloggailla näin ahkerasti. Oikeen mukavaa viikonloppua :)
17. lokakuuta 2008 klo 15.41
Ina sanoi…
Laitapa kommenttia jos tuumaat, että sitä olisi syytä vilkaista Inahdukseenkin? Samoin hauskaa viikonloppua! :)
17. lokakuuta 2008 klo 15.45
Anonyymi sanoi…
Tuo Maailman vaikein kieli on oikeen mielenkiintoinen jos kieli kiinnostaa. Toimittajina Lauri Kotilainen ja Annukka Varteva (SKS:n toimittama). Kirja koostuu Ilta-Sanomissa 1998-2001 ilmestyneistä kielipakinoista. Itse en kyllä ihan kaikkia luokittelisi pakinoiksi ja osa saattaa kielestä kiinnostumattomille olla vähän tylsiä. Omaa mielenkiintoa lisää se, että osan kirjottajista tuntee ihan henkilökohtaisesti (ovat omia proffia tai lehtoreita). Erityisesti Päivi Rainòn teksti sivulla 127 kolahti.

Vielä enemmän viime aikoina on kuitenkin kolahtanut muutama ihan muu kirja. Erityisen koskettava on ollut erityisopettaja Torey Haydenin kirja Tiikerin lapsi, jota en kyllä suosittele, jos kaipaa vain höttölukemista eikä halua jäädä pohtimaan maailmaa. Haydenin muutkin kirjat ovat erittäin hyviä. Viime viikolla luin opintojen pakottama Ray Bradburyn kirjan Fahrenheit 451, ja ihastuin! Jo koko kirjan alkuasetelma kuulostaa pelottavalta: maailma, jossa palomiehet polttavat taloja, joissa on kirjoja...
19. lokakuuta 2008 klo 11.01
Ina sanoi…
Hyvä, kiitos vinkeistä - lisää lukulistaan, jossa Hayden on ollut jo pitkään: en tiedä miksi en ole lukenut niitä silti. Luulen, että aihepiiri on tuntunut liian raskaalta, mutta kyseessä on kuitenkin aika merkittävä laajempikin ilmiö, täytyy tutustua!
19. lokakuuta 2008 klo 12.12
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää