Videotykki vs. kirjahylly
Tuttu huomautti jokin aika sitten, että kirjahyllyt ovat kadonneet kodeista. Tai ainakin nuorten kodeista ja olohuoneista. Totta, kirjat siirtyvät pikkuhiljaa makuuhuoneisiin ja ties mihin kaappeihin piiloon massiivisten viihdekeskusten tieltä kadotakseen ehkä vähitellen kodeista kokonaan. Osoitin äänekästä paheksuntaa epäkulturellin aikamme sisustustrendejä kohtaan - ylpeys kävi lankeemuksen edellä.
Olen tässä viettänyt muuttoviikonloppua ja ihmetellyt kirjalaatikoita pakatessa ja roudatessa, että onko kirjoja ihan pakko olla ihan näin paljon (ja haalia vielä koko ajan lisää). Eikä siinä vielä kaikki. Alettiin mittailla kirjahyllyjen paikkoja, ja koska kirjahyllyjä on pakko hankkia lisää, en tosiaan enää tiedä mihin ne tungetaan. Reklamoin ensin videotykistä - kuvahan vie olohuoneesta puoli seinää. Eilen illalla katselin kotielokuvateatterissa hyvää leffaa skumppalasi kädessä ja totesin, että jees jees, videotykki saa jäädä. Häpeän itseäni, mutta pidän myös elokuvista!!
Tuli siinä sivussa sekin epäortodoksinen ajatus mieleen, että sähköisellä kirjalla ON etunsa. Älkää ymmärtäkö väärin: olen tietenkin niitä ihmisiä, joiden hyvinvoinnille on välttämätöntä elää kirjojen keskellä. Niitä pitää olla ja niitä pitää omistaa, niitä pitää hypistellä ja kasata sängyn viereen keoiksi. Mutta silti: jos olen ihan rehellinen, kolmasosan kirjoistani olisin voinut ihan hyvin hankkia sähköisesti - esim. melkein kaikki pokkarit.
Yritin töissä käyttää demoksi hankittua sähköisen kirjan lukulaitetta; en osannut, mutta ei se mitään, ei siihen ole saatu ladattua juuri mistään sisältöäkään. Silti on päivänselvää, että se tulee ja pian - mitä jenkit edellä, sitä Eurooppa perässä. Sähköinen kirja voi itse asiassa lopulta nostaa oikean painetun kirjan entistä suurempaan arvoon, kalliiksi statusesineeksi, joka laitetaan ylpeästi olohuoneen paraatipaikalle vitriineihin esittelyyn - "meillä on hei varaa kirjoihin!"
Tai sitten ne vähät jäljellä olevat kirjat piilotetaan kaappeihin ja komeroihin, häpeämään reliikkiyttään - ehkä meidän tabuttomassa tulevaisuudessamme onkin uusi alakulttuuri "kaappikirjanrakastajat"??
Kirjahyllyt laitettiin makuuhuoneeseen.
Olen tässä viettänyt muuttoviikonloppua ja ihmetellyt kirjalaatikoita pakatessa ja roudatessa, että onko kirjoja ihan pakko olla ihan näin paljon (ja haalia vielä koko ajan lisää). Eikä siinä vielä kaikki. Alettiin mittailla kirjahyllyjen paikkoja, ja koska kirjahyllyjä on pakko hankkia lisää, en tosiaan enää tiedä mihin ne tungetaan. Reklamoin ensin videotykistä - kuvahan vie olohuoneesta puoli seinää. Eilen illalla katselin kotielokuvateatterissa hyvää leffaa skumppalasi kädessä ja totesin, että jees jees, videotykki saa jäädä. Häpeän itseäni, mutta pidän myös elokuvista!!
Tuli siinä sivussa sekin epäortodoksinen ajatus mieleen, että sähköisellä kirjalla ON etunsa. Älkää ymmärtäkö väärin: olen tietenkin niitä ihmisiä, joiden hyvinvoinnille on välttämätöntä elää kirjojen keskellä. Niitä pitää olla ja niitä pitää omistaa, niitä pitää hypistellä ja kasata sängyn viereen keoiksi. Mutta silti: jos olen ihan rehellinen, kolmasosan kirjoistani olisin voinut ihan hyvin hankkia sähköisesti - esim. melkein kaikki pokkarit.
Yritin töissä käyttää demoksi hankittua sähköisen kirjan lukulaitetta; en osannut, mutta ei se mitään, ei siihen ole saatu ladattua juuri mistään sisältöäkään. Silti on päivänselvää, että se tulee ja pian - mitä jenkit edellä, sitä Eurooppa perässä. Sähköinen kirja voi itse asiassa lopulta nostaa oikean painetun kirjan entistä suurempaan arvoon, kalliiksi statusesineeksi, joka laitetaan ylpeästi olohuoneen paraatipaikalle vitriineihin esittelyyn - "meillä on hei varaa kirjoihin!"
Tai sitten ne vähät jäljellä olevat kirjat piilotetaan kaappeihin ja komeroihin, häpeämään reliikkiyttään - ehkä meidän tabuttomassa tulevaisuudessamme onkin uusi alakulttuuri "kaappikirjanrakastajat"??
Kirjahyllyt laitettiin makuuhuoneeseen.
Kommentit
Minusta kirjat on kodikkaita ja turvallisia ja niiden on oltava keskeisellä paikalla kotona, siellä missä minäkin eniten aikaa vietän, ts olohuoneessa.Makkarikin käy, siellähän vietetään aikaa nimenomaan kirjojen (?) kanssa.
Lykkyä muuttotouhuihin ja onnea uuteen kotiin! Muuttaessa huomaa, kuinka painavaa kulttuuri ja tieto kirja(i)mellisesti on kun niitä kirjalaatikoita pakkaa ja raahaa...
t håå måilanen
Tuo kirjojen sijoittelu riippuu mun mielestä valtavasti asunnosta. Tällä hetkellä meille mahtuu sekä mun kirjat että kaikki miehen hifilaitteet sulassa sovussa olohuoneeseen. Kuitenkin oottelen sitä päivää, kun saan ihan ikioman kirjastohuoneen, johon voin laittaa kaikki kirjat ja oman lukupesän :).
Marjaana
Tuli muuten yksi lisähyöty blogista: mies alkoi illalla miettiä, voisko hänelle varatun harrastuskopin muuttaa kuitenkin pieneksi kirjastoksi. ;D Arvostin tätä jaloa ajatusta ja fiilistelin hetken, mutta ei se käy: en kestä harrastuskamojen ja työkalujen vyöryä lattoilla ja nurkissa. Elämä on täynnä kompromisseja.
Håå: Kustantamojen pitäisi alkaa vissiin lobata sisustusarkkitehtejä ja -ohjelmia??
Mama: voi hittolainen, menit paljastamaan mun tulevan planin - kirja-arvontoja ON luvassa syksymmällä... ;)