Suttuinen kuvio

Ystävä kyseli mitä kirjapiireissä puhutaan Sariola/Sarkola -casesta. Joko en kuulu piireihin tai sitten kukaan ei kykene oikein sanomaan mitään pään puistelun lisäksi - tapaus ylittää kaiken ymmärryksen. (Kyseessä on siis kaksi rouvaa, joista toinen on kirjoittanut toisen dekkarit vuosien ajan ja sitten ovat anoneet apurahoja ja taiteilijaeläkkeitä ja mahdollisesti jakaneet niitä iloisesti keskenään jollain kaavalla - toinen kiistää ja toinen myöntää ainakin jotain, mutta hullukaan ei ota tästä kyllä selvää ja nyt sitä puidaan oikeudessa).

Kysymys kuuluu but why? Ensinnäkin tämä rikkoo sen kultaisen säännön, että keskimäärin kirjailijat kirjoittavat enemmän maineen kuin rahan vuoksi. Nythän sen sijaan koko homma on tehty vain tienestimielessä ja mainekin meni ihan väärälle rouvalle - tämä nimensä kirjoille antanut Sariola on sattumoisin kuuluisan kirjailija-Sariolan leski, olisiko siinä nähty näppärää markkinointikikkaa. Sarkola (joka kirjat kirjoitti) sanoo saaneensa vaivanpalkkaa huikeat 3000 euroa vuodessa (!?) ja ryhtyneensä koko hommaan "pöljyyksissään" - no eipä käy kiistäminen.

Sariola sanoo osallistuneensa kirjojen ideointiin ja julkaisukuntoon saattamiseen ja olevansa siksi oikeutettu saatuihin apurahoihin. Jaa. Mikä tässä sitten on rikollista, ainahan ihmiset ovat yhdessä kirjoja ideoineet ja tehtailleetkin toisten nimissä ja puolesta? No se, että mm. kirjastoapurahoja on kuitattu 46 000 euroa pelkästään Sariolan nimissä ja unohdettu kertoa Sarkolan osuus kokonaan, huppista.

Molemmille dekkarirouville on nyt luettu syytteet törkeästä avustuspetoksesta: ystävyys meni, paha mieli.

Voi mahoton! Ei tähän nyt muuta keksi kuin että suttuinen kuvio, joka tapauksessa.

Kommentit

Katja sanoi…
Joo, tässä koko touhussa on vähän sellanen kännissä syntyeen ajatuksen maku: ei ihan loppuun asti ajateltu tätä kuviota ja että mitä väärää tässä muka on ja miten tästä nyt kiinni jäisi. Pöljyydestä todella sakotetaan. Kaikenkaikkiaan kummalinen keissi.
Ina sanoi…
Tulee mieleen eräs tekstailija-ministeri. ;) Anteeksi asiaton vertaus. Mutta kuitenkin...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita