Kirja tulee korvista
Kirja-ala on ylikuumentunut. Ei tätä yksi bloggaaja enää hallitse omin voimin. Estääkseni kirjaähkyn ja Inahtajan katoamisen blogisfääristä vähin äänin, kuittaan ao. tekstillä kaiken, mikä käy nyt kuumana että saan rauhan lukea kirjoja lööppien sijaan:
1) Kansalliskirjailija Anna-Leena Härkönen. Aioin olla kommentoimatta Imagen kirjamessuille järjestämää äänestystä uudesta kansalliskirjailijasta, joksi valittiin Anna-Leena Härkönen, mutta luettuani Imagen artikkelin kommentoin sittenkin: miksipä ei, Härkönen yhtä hyvin kuin Hotakainen? Vaan Härkösen valintapa aiheutti suuttumuksen ja lööppeihin asti yltäneen kohun: en voi kuin ihailla Imagen kykyä nostattaa kirja puheenaiheeksi. Ehdotan aplodeja sekä Imagelle että Suomen kansalle, joka jaksaa vielä suuttua Aleksis Kiven ns. syrjäyttämisestä. Tapu tapu.
2) Pierre Bayard: Miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut. Syksyn kohukirja, jonka pitäisi löytyä jokaisen kirjabloggaajan yöpöydältä. Itse en tosin ole tajunnut, että pitäisi esittää lukeneensa jotain mitä ei ole lukenut (tietysti olen ollut monesti vain hiljaa tai mumissut jotain yhdentekevää, mutta kukapa ei?) - mutta kirja puolustaakin sitä, että kirjasta pitää voida keskustella lukematta ja olla silti ihan sivistynyt ihminen. En ole lukenut ko. kirjaa enkä aiokaan, ellei sitä tungeta postiluukusta - ja tässä sitä keskustellaan lukematta. MOT.
3) Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret -tietokirja, josta Hesarissa on tänään koko sivun juttu ja ihan syystä. Upea kirja, vuoden lahjakirjojen ehdotonta eliittiä, joka makaa parhaillaan vieressäni sohvalla ja odottaa vuoroaan. Ei kiireiselle, mutta lahjaksi ja luku kerrallaan -projektiksi. Liian hyvä käsiteltäväksi pelkällä selailulla, joten palaan.
4) Kirjailija/kirjablogit. On niitä, paljon (kts. aiemmat keskustelut). Lisäsin pari suosikkeihin, aika kattava lista löytyy myös Parnasson saitilta. Jos menette vieraisiin, niin tulkaa takaisin, jooko?
5) Sofi Oksasen Puhdistus: Luen. Hitaasti. Palaan.
Rakkaat lukijat: alan katsoa telkkaria. Sieltä tulee Sinkkuäidille sulhanen.
1) Kansalliskirjailija Anna-Leena Härkönen. Aioin olla kommentoimatta Imagen kirjamessuille järjestämää äänestystä uudesta kansalliskirjailijasta, joksi valittiin Anna-Leena Härkönen, mutta luettuani Imagen artikkelin kommentoin sittenkin: miksipä ei, Härkönen yhtä hyvin kuin Hotakainen? Vaan Härkösen valintapa aiheutti suuttumuksen ja lööppeihin asti yltäneen kohun: en voi kuin ihailla Imagen kykyä nostattaa kirja puheenaiheeksi. Ehdotan aplodeja sekä Imagelle että Suomen kansalle, joka jaksaa vielä suuttua Aleksis Kiven ns. syrjäyttämisestä. Tapu tapu.
2) Pierre Bayard: Miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut. Syksyn kohukirja, jonka pitäisi löytyä jokaisen kirjabloggaajan yöpöydältä. Itse en tosin ole tajunnut, että pitäisi esittää lukeneensa jotain mitä ei ole lukenut (tietysti olen ollut monesti vain hiljaa tai mumissut jotain yhdentekevää, mutta kukapa ei?) - mutta kirja puolustaakin sitä, että kirjasta pitää voida keskustella lukematta ja olla silti ihan sivistynyt ihminen. En ole lukenut ko. kirjaa enkä aiokaan, ellei sitä tungeta postiluukusta - ja tässä sitä keskustellaan lukematta. MOT.
3) Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret -tietokirja, josta Hesarissa on tänään koko sivun juttu ja ihan syystä. Upea kirja, vuoden lahjakirjojen ehdotonta eliittiä, joka makaa parhaillaan vieressäni sohvalla ja odottaa vuoroaan. Ei kiireiselle, mutta lahjaksi ja luku kerrallaan -projektiksi. Liian hyvä käsiteltäväksi pelkällä selailulla, joten palaan.
4) Kirjailija/kirjablogit. On niitä, paljon (kts. aiemmat keskustelut). Lisäsin pari suosikkeihin, aika kattava lista löytyy myös Parnasson saitilta. Jos menette vieraisiin, niin tulkaa takaisin, jooko?
5) Sofi Oksasen Puhdistus: Luen. Hitaasti. Palaan.
Rakkaat lukijat: alan katsoa telkkaria. Sieltä tulee Sinkkuäidille sulhanen.
Kommentit