Miksi novelliblogi?

No siksi, kun Katja ehdotti. Suunnilleen niin se meni: keväällä hyvä ystäväni Project Maman Katja ehdotti, että pistetäänkö pystyyn novelliblogi? Mietin noin kolme sekuntia (jona aikana yliminäni huusi, että ei ei, älä tee sitä, et kuitenkaan osaa) ja sanoin, että erinomainen idea, pistetään vaan.

Perjantaina julkaistiin Pienen novelliblogin ensimmäinen lukupaketti. Nettiteksteissä ja blogeissa on se hyvä puoli, että aina voi tarjoilla tekijän kootut selitykset (kirjojen kanssa se on vaikeampaa), joten tässä tulee.

Meillä on tässä projektissa ollut hauskaa, toivottavasti jatkossa jollain lukijallakin.

Kirja-alalla fiktion julkaisemista netissä on mietitty pitkään ja monet sitä tekevätkin. Esimerkiksi runous näyttää siirtyvän vähitellen pääosin nettiin, kun runokirjojen myynti hiipuu harvoja poikkeuksia lukuunottamatta niin, että monet runoilijat ryhtyvät suosiolla romaanikirjailijoiksi. Runoilla ei yksinkertaisesti elä, vaikka olisi todella taitavakin.

Toinen ongelmalaji on novelli. Siitä on tullut se takapulpetin hiljainen lapsi, jota kukaan ei oikein huomaa, mutta jossa on paljon potentiaalia. Kirja-alalla on kyllä erinomaisesti ymmärretty se, että ihmisten lukuaika näyttää valuvan kirjoista käynnyköihin ja kissavideoihin - yllättävän vähän ihmiset näyttävät enää lukevan kirjoja vaikkapa bussissa, mutta kännykkää räplää joka toinen.

Lyhyt novellihan sopisi loistavasti kännykän ruudulle siihen hetkeen, kun istuu odottamassa bussia / lääkäriä / poikaystävää / lasta muskarista tai lounasta töissä.

Aina päädytään kuitenkin yhteen ongelmaan: rahaan. Kuka maksaa netissä julkaistuista novelleista tai muista teksteistä? Eivät ainakaan lukijat. Kirjailijat taas ymmärrettävästi käyttävät mieluiten kirjoitusaikansa siihen, mistä leipä tulee eli kirjoihin. Ilmaiseksi nettiin kirjoittaminen on monelle yksinkertaisesti taloudellinen ja ajallinen mahdottomuus, tai ainakin älyttömyys.

Katjan kanssa päätimme kokeilla tätä älyttömyyttä pääasiassa siksi, että bloggailu toisen kanssa on hauskaa ja lisäksi loistavaa kirjoitusharjoitusta. Toisekseen haluamme nähdä, voiko novelliblogille kehitellä myöhemmin jonkunlaista ansaintamallia mainostuloilla.

Netin ongelma ja vahvuus on tämä: vain kokeilemalla se selviää.

Ja koska rakastan novelleja, haluan salaa myös testata, voivatko kevyet nettinovellit löytää niitä lukijoita, jotka eivät muuten oikein ehdi tai muista lukea mitään. Blogissa on myös mahdollista saada nopeaa ja suoraa palautetta ja ehkä jopa aktivoida lukijoita jollain lailla osallistumaan.

Olisi kiva sanoa, että haluamme pelastaa novellin, mutta niin yleviä emme sentään ole. Puhuimme siitäkin, voimmeko kutsua näitä nopeita ja lyhyitä tekstejä novelleiksi ylipäänsä ja totesimme, että voimme. Blogi sai vielä alaotsikon Arkisatuja aikuisille, joka kertoo tarkemmin siitä, mistä on kyse.

Novelliblogia voi seurata kätevimmin sen omassa Facebook-ryhmässä. Seuraava lukupaketti julkaistaan 7.7, ja voin vakuuttaa, että se sopii siihen kauan kaivattuun helteiseen lomatunnelmaan, jossa laitetaan aivot narikkaan.

Nobelisteja emme ole, mutta novellin puolella aina.