Kirjoitetaanko seksistä?

Luin seksikirjan. Sain hyvän tekosyyn: tunnen kirjoittajat kustantajani kautta ja he ovat ihania. Sellaisia tyyppejä, joita tekee mieli halata heti ekalla tapaamisella (ja taisinkin halata pariin kertaan). Marja Kihlström (Puhu Muru) ja Sami Minkkinen (Havaintoja parisuhteesta) ovat molemmat suosittuja bloggaajia, jotka aloittivat omien sanojensa mukaan kirjallisen seksisuhteen vuosi sitten. 

Aika reipasta. Siitä syntyi Pannaan menemään - kaksi tarinaa rakkaudesta (Kosmos 2017), joka on iloinen kirja seksistä. Sami ja Marja kirjoittavat kursailemattomasti omasta seksuaalihistoriastaan eri ikäkausina. 

Ketä kiinnostaa, voisi joku kysyä? Jos ei kiinnosta, niin ei tarvitse lukea. Minua kyllä kiinnosti. Seksi kiinnostaa tietysti aina, mutta sen lisäksi pidän kirjoista, joissa kirjoittaja laittaa itsensä likoon aidosti. Etenkin murrosiän kompleksien kuvauksista tuli vahvoja muistikuvia ja angsteja mieleen. 

Onnelliset seksikirjailijat Marja Kihlström ja Sami Minkkinen.

Marjan kuvaus siitä, miten helposti nuori tyttö saa lutkan maineen ilman syytä ja millaisia traumoja se aiheuttaa oli todella koskettava. Samin kautta taas saa kiinnostavaa kurkistusta poikien maailmaan - koska kasvoin ilman veljiä, en tajunnut pojista murrosiässä yhtään mitään. 

Enimmäkseen oman ikäiset pojat tuntuivat lähinnä jotenkin häiriintyneiltä ja keskityin haaveilemaan (turhaan) vanhemmista pojista (toisin kuin Marja, näytin koko yläasteen suunnilleen 10-vuotiaalta ja kasvoin vasta lukiossa, joten poikien kiinnostus minua kohtaan oli aika olematonta, eikä tällaiseen kirjaan olisi ollutkaan itselläni juuri mitään annettavaa teinivuosien osalta. Luin kirjoja ja haaveilin romansseista. Siinä se. Hurjinta taisi olla Lady Chatterleyn rakastajan lukeminen kotona äidiltä salaa. Jälkikäteen ajatellen olen melko varma, että äiti tiesi minun lukevan sitä ja saattoi vähän hymyillä. Katsoin muuten kirjasta tehdyn elokuvan jokin aika sitten. Oli yllättävän hyvä. Pitäisikö lukea kirja uudelleen n. 30 vuoden jälkeen. Näkökulma voisi olla toinen kuin 14-vuotiaana. Tällaista Marjan ja Samin kirja aiheuttaa - omaelämäkerrallista muistelua.).

Marja ja Sami ovat molemmat eläneet ihaltavan tapahtumarikasta elämää ja siksi kirjaankin riittää monia eri näkökulmia sinkkuäitiydestä uusperheen monimutkaisuuteen. Siitä syystä kirja sopii mielestäni ihan kenelle tahansa, mutta toivoisin etenkin nuorten lukevan tätä kirjaa ahkerasti ja ymmärtävän, että seksille voi sanoa myös kyllä.

Itse sanoisin murrosikäisille, että nuoruus on hirveää aikaa, joka menee onneksi nopeasti ohi. Koska se sanoma on ehkä aavistuksen pessimistinen, antaisin mieluummin luettavaksi tämän.

Marja tuli kertomaan kirjasta eräälle naisporukalle ja se herätti vilkasta keskustelua välittömästi, vaikkei kukaan ollut vielä edes lukenut kirjaa - ehdotimmekin heti Marjan ja Samin seksi-iltojen käynnistämistä. Marja on oikealta ammatiltaan seksuaaliterapeutti, joten hän puhuu seksistä työkseen. Tämän luontevan suhtautumisen näkee kirjassakin: mielestäni kirjassa ei ole kerta kaikkiaan mitään noloa, vaikka kirjoittajat kertovat myös niistä kokemuksista, joita ei mieluiten muistelisi. Ja niitä kai on meillä kaikilla.

Kuten Sami totesi kirjan erittäin iloisissa julkkareissa: "En minä kehtaa näistä puhua vaimoni kanssa. Siksi piti kirjoittaa siitä, mistä ei kehtaa puhua." 

Kiitos kun kehtasitte!