Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!
Minne ulkomaiset turisti-lapsiperheet menevät Helsingissä päiväreissulla? En kyllä tiedä. Tukholmassa ne menevät tietenkin Junibackeniin.
Niin menemme mekin, kun kaikkia kyllästyttää ja tarvitaan jotain takuuviihdykettä. Kaikkihan tietävät mistä on kyse, mutta jos ette tiedä, niin Junibacken on luultavasti hienointa, mitä lastenkirjojen ympärille on ikinä rakennettu. En ainakaan ihan heti keksi parempaa.
Kyseessä on siis eräänlainen sisähuvipuisto, joka perustuu Astrid Lindgrenin kirjoille ja hahmoille, mutta sen lisäksi siellä esitellään hauskasti ja lapsia kiinnostavasti muitakin lastenkirjoja erilaisten leikkipaikkojen avulla.
Se on niin hieno, että melkein sekoan. Sieltä löytyy mm. Peppi Pitkätossun talo (jossa lapsemme voisivat kiipeillä ja tutkia paikkoja koko päivän), tällä hetkellä pieni Muumimaailma (jossa lapsemme voisivat pyöriä ja riehua koko päivän), mahtava kirja- ja lelukauppa (jossa äiti voisi pyöriä ja tuhlata rahaa koko päivän), hyvä lapsiravintola (jossa ei haittaa, että lapset riehuvat ja sotkevat ruualla) ja kaikkein upeimpana satujuna, joka kulkee Astrid Lindgrenin satumaailman läpi suomenkielisellä selostuksella.
Teksti on viimeinen, jonka Lindgren ehti kirjoittaa. En ole missään muualla nähnyt, että molemmat lapset istuvat hipihiljaa ja hiiskumatta koko hiton junamatkan ajan. Helt otroligt! Niin jännä ja hyvin tehty se on, tosin myös hiukan pelottava, kuten Lindgrenin monet kirjatkin ovat. Tuttujen lapsi oli pelännyt kovasti, joten kannattaa harkita sinne menemistä lapsen iän ja herkkyyden mukaan. Meillä se on käyty läpi jo kaksi kertaa, ja yhtä hartaan hiljaisuuden vallitessa.
Joko uskotte, että Junibacken on mahtava? Olen niin kateellinen ruotsalaisille, jotka osaavat tehdä kaiken tällaisen täydellisesti, että jos olisin miljonääri, rakentaisin välittömästi vastaavan suomalaisiin lastenkirjoihin perustuvan huvipuiston Helsingin keskustaan esim. keskustakirjaston viereen (Helsinki-keskeisyys siksi, että sinne valtaosa ulkomaisista päiväturisteista ymmärtääkseni tulee. Sitä paitsi Tampereella on Hakkaraisen talo ja Naantalissa Muumimaailma. Helsingissä ei ole mitään. Jos siellä olisi oma Junibacken, mekin kävisimme keskustassa useammin.)
Jos emme voi saada Guggenheimia, niin emmekö voisi saada oman Junibackenin? Suomen lasten- ja nuortenkirjallisuus ei jää mitenkään jälkeen ruotsalaisista - Muumien lisäksi meillä on tietysti Mauri Kunnaksen Koiramäet, Nopoloiden Risto Räppääjät, Salla Simukan jo maailmankuulut Lumikit jne jne. Hienojen kirjojen ja hahmojen lista on loputon. Mitä kaikkea niistä voisi tehdä! Ja maksaisi vähemmän kuin Guggenheim.
En ihmettelisi, vaikka Junibacken pyörisi suht kannattavasti sisäänpääsytuloilla, ravintolalla ja kirjakaupalla, niin täynnä turisteja se on koko ajan.
Miksi tätä ei ole tehty jo?
Niin menemme mekin, kun kaikkia kyllästyttää ja tarvitaan jotain takuuviihdykettä. Kaikkihan tietävät mistä on kyse, mutta jos ette tiedä, niin Junibacken on luultavasti hienointa, mitä lastenkirjojen ympärille on ikinä rakennettu. En ainakaan ihan heti keksi parempaa.
Kyseessä on siis eräänlainen sisähuvipuisto, joka perustuu Astrid Lindgrenin kirjoille ja hahmoille, mutta sen lisäksi siellä esitellään hauskasti ja lapsia kiinnostavasti muitakin lastenkirjoja erilaisten leikkipaikkojen avulla.
Vaahteramäen Eemeli tapasi Peppi Pitkätossun. |
Se on niin hieno, että melkein sekoan. Sieltä löytyy mm. Peppi Pitkätossun talo (jossa lapsemme voisivat kiipeillä ja tutkia paikkoja koko päivän), tällä hetkellä pieni Muumimaailma (jossa lapsemme voisivat pyöriä ja riehua koko päivän), mahtava kirja- ja lelukauppa (jossa äiti voisi pyöriä ja tuhlata rahaa koko päivän), hyvä lapsiravintola (jossa ei haittaa, että lapset riehuvat ja sotkevat ruualla) ja kaikkein upeimpana satujuna, joka kulkee Astrid Lindgrenin satumaailman läpi suomenkielisellä selostuksella.
Teksti on viimeinen, jonka Lindgren ehti kirjoittaa. En ole missään muualla nähnyt, että molemmat lapset istuvat hipihiljaa ja hiiskumatta koko hiton junamatkan ajan. Helt otroligt! Niin jännä ja hyvin tehty se on, tosin myös hiukan pelottava, kuten Lindgrenin monet kirjatkin ovat. Tuttujen lapsi oli pelännyt kovasti, joten kannattaa harkita sinne menemistä lapsen iän ja herkkyyden mukaan. Meillä se on käyty läpi jo kaksi kertaa, ja yhtä hartaan hiljaisuuden vallitessa.
Junibackenin oma mini-Muumimaailma. |
Tämä voisi toimia myös olohuoneessa. |
Joko uskotte, että Junibacken on mahtava? Olen niin kateellinen ruotsalaisille, jotka osaavat tehdä kaiken tällaisen täydellisesti, että jos olisin miljonääri, rakentaisin välittömästi vastaavan suomalaisiin lastenkirjoihin perustuvan huvipuiston Helsingin keskustaan esim. keskustakirjaston viereen (Helsinki-keskeisyys siksi, että sinne valtaosa ulkomaisista päiväturisteista ymmärtääkseni tulee. Sitä paitsi Tampereella on Hakkaraisen talo ja Naantalissa Muumimaailma. Helsingissä ei ole mitään. Jos siellä olisi oma Junibacken, mekin kävisimme keskustassa useammin.)
Jos emme voi saada Guggenheimia, niin emmekö voisi saada oman Junibackenin? Suomen lasten- ja nuortenkirjallisuus ei jää mitenkään jälkeen ruotsalaisista - Muumien lisäksi meillä on tietysti Mauri Kunnaksen Koiramäet, Nopoloiden Risto Räppääjät, Salla Simukan jo maailmankuulut Lumikit jne jne. Hienojen kirjojen ja hahmojen lista on loputon. Mitä kaikkea niistä voisi tehdä! Ja maksaisi vähemmän kuin Guggenheim.
En ihmettelisi, vaikka Junibacken pyörisi suht kannattavasti sisäänpääsytuloilla, ravintolalla ja kirjakaupalla, niin täynnä turisteja se on koko ajan.
Miksi tätä ei ole tehty jo?
Täällä on kala. Kala! |
Kommentit
Mutta yksi pieni korjaus vaan, ettei joku turhaan etsi, eli Herra Hakkaraisen talo on Sastamalan Vammalassa (ei Tampereella).
Kuulostaa mahtavalta idealta! Laita joku aloite tästä vireille, olisi varmasti kävijöitä.
Luin kirjoituksen ja totesin, että mainio ajatus!
Jaoin (luvatta tietenkin) kirjoituksesi Facebookissa Lisää Kaupunkia Helsinkiin -ryhmään
ja siellä ajatus tuntuu myös herättävän ihastusta!