Luku 1, jossa aloitetaan sisustusblogi
Olen aina
ihaillut sisustusblogeja. Harmi, etten ehdi lukea niitä. Sisustaminen on
prioriteettilistallani väistämättä siellä, minne valo ei edes yllä. Lisäksi,
jos haluaa varmistaa täydellisen tuhon kahden pojan kanssa, kannattaa panostaa
johonkin upeaan sisustuselementtiin.
Tällä tekosyyllä olen vältellyt
sisustamista nyt 4 vuotta (kyllä, on lapsia, joille voidaan opettaa, että
valkoisella sohvalla ei pompita likaisilla housuilla tai tuhrita sohvaa kynillä
tai ruualla. Meillä ei ole tällaisia lapsia. Sen sijaan meillä on erittäin
entinen valkoinen sohva, johon aion vaihtaa kankaat välittömästi, kun nuorin on
muuttanut pois kotoa. Lisäksi syön itse salaa suklaata punkkulasin kanssa sohvalla
iltaisin, koska sohva on ihmisiä, ei Kodin Gloriaa varten.)
Mutta sitten
alkoi putkiremontti ja selitykset loppuivat siihen. Nyt on pakko sisustaa.
Putkiremonttihan on nimittäin upea mahdollisuus rempata koti viimeinkin oman
maun mukaan sellaiseksi kuin on aina halunnut.
Juu ei. Ensin
remontin budjetti levähti taloyhtiössä tuplaksi ennen kuin remontti ehti edes
alkaa. Siinä meni se oman remontin budjetti sitten. Nyt rempataan vain
pakollinen ja jotain käytännön sanelemaa, jota ei enää kotona muuten kestä
(esim. edellisten eläkeläisasukkaiden valitsemat kylppärin tyylikalusteet).
Loman jälkeen
käytiin tsekkaamassa missä mennään. Plussana mainittakoon, että remppa oli
alkanut ajallaan ja paljon oli jo tehty. Muun muassa tämä:
Mitäs tykkäätte?
Olen melko rento sisustusasioissa, mutta tähän annoin aika jyrkän mielipiteen. Eli vessan putki oli vedetty näppärästi suoraan pöntöstä
seinään. Kuvan nähnyt ystäväni totesi, että jopa hänen tekee mieli istua putken
päälle ja testata kestääkö se. Tämän putkiratkaisun odotettu elinikä on meillä
noin viidestä minuutista yhteen tuntiin. Kukaan ei myöskään ollut viitsinyt katsoa, että putken paikalle piti tulla uudet kaapistot.
Hetken joutui
funtsimaan, että millaiselle putkimiehelle tuli mieleen tehdä tämä? Että ahaa,
alkuperäinen sukitus-homma ei nyt toiminutkaan. Mutta hei vedetään tämä putki
nyt tästä lattian poikki pöntöstä seinään vaan. WTF. Siis WTF??????!!!!!
Verenpaine
meinasi nousta jonkun verran, mutta onneksi törmäsin naapuriin: heidän
autotalliinsa oli laitettu väliaikainen viemärisäiliö (suomeksi kakkasäiliö, anteeksi suora ilmaus),
joka levisi sinne autotalliin. Ei vain kerran, vaan kahdesti. Naapurilla oli
tästä melko paljon asiaa (tarkalleen 25 minuuttia suoraa monologia takapihalla),
ja koko autotallin sisältö menee nyt kaatopaikalle (oli luvattu, ettei autotalleja
tarvitse tyhjentää kokonaan, vaan tavarat voi siirtää keskilattialle, kuten
mekin teimme). Ilmeisesti kaikki, mitä putkiremonteista kerrotaan on totta,
eikä riitäkään.
Tässä tämä sisustusblogin
aloitus tällä kertaa. Ensi kerralla koitan muistella, olenko joskus lukenut jonkun kirjan.
Kommentit