Tapasin Tommi Melenderin!
Uskomatonta: pääsin sittenkin käymään lukupiirissä, lyhyesti mutta kuitenkin. Sen verran, että kuulin Tommi Melenderin alustuksen Ranskalaisesta ystävästä ja sain esittää pari kysymystäkn.
Olipa taas kiinnostavaa ja kylläpä kaipaan kirjailijoita ja kirjaihmisiä. :) Oli jotenkin liikuttavaa, kun Melender kertoi, että kirjan vastaanotto oli yllättänyt: hän luuli kirjoittaneensa siihen selkeän sanoman, mutta sen enempää lukijat kuin kriitikotkaan eivät tätä sanomaa oikein löytäneet, vaan ihan kaikkea muuta. Kertoi oppineensa, että kirja syntyy lukijan päässä eikä ole siinä mielessä kirjailijan kynästä lähtiessään koskaan valmis. Puhuimme kirjan sanomastakin pitkät pätkät, mutta enpä osaa sitä tähän enää kiteyttää - miesten välinen ystävyys jäi itselleni mieleen tärkeänä teemana ainakin.
Muiden lukupiiriläisten mielestä kirjan maailma oli kovasti kaurismäkeläinen. Ehkä, mutta koska en itse ole niin suuri Kaurismäki-fani, pidän edelleen kiinni Camus-yhteydestä, ja Melender myönsikin ottaneensa Camus'n tuotannosta vaikutteita myös. Hauskinta oli taas kerran huomata, miten eri asioihin eri lukijat kiinnittävät huomiota ja miten paljon itseltä oli taas kerran mennyt kirjan viittauksista ja eri teemoista ohi. Tuntuu siltä, että kritiikkien sijaan pitäisi lukea mieluummin teoksesta "kirjailijan kootut selitykset" eli mitä kirjailija luuli kirjoittavansa ja mitä lukija siitä sitten ymmärsi (eli ei).
Joka tapauksessa Melender oli kovasti sympaattinen ja viisas ihminen. Eniten huvitti se, että hän kertoi ottavansa kirjoihinsa paljon vaikutteita todellisuudesta, koska on niin huono kuvittelemaan mitään. Päähenkilössä tosin on Melenderiä itseään kuulemma nolla prosenttia, koska päähenkilöiden on oltava hänestä riittävän kaukana.
Jäin tätä pohtimaan. Viehättävä ristiriita: että kirjailija kirjoittaa kaikesta muusta todellisuudesta paitsi siitä, joka on lähimpänä eli itsestään. ;) Voihan sen niinkin tehdä ja ainakin sillä syntyi vaikuttava romaani.
Olipa taas kiinnostavaa ja kylläpä kaipaan kirjailijoita ja kirjaihmisiä. :) Oli jotenkin liikuttavaa, kun Melender kertoi, että kirjan vastaanotto oli yllättänyt: hän luuli kirjoittaneensa siihen selkeän sanoman, mutta sen enempää lukijat kuin kriitikotkaan eivät tätä sanomaa oikein löytäneet, vaan ihan kaikkea muuta. Kertoi oppineensa, että kirja syntyy lukijan päässä eikä ole siinä mielessä kirjailijan kynästä lähtiessään koskaan valmis. Puhuimme kirjan sanomastakin pitkät pätkät, mutta enpä osaa sitä tähän enää kiteyttää - miesten välinen ystävyys jäi itselleni mieleen tärkeänä teemana ainakin.
Muiden lukupiiriläisten mielestä kirjan maailma oli kovasti kaurismäkeläinen. Ehkä, mutta koska en itse ole niin suuri Kaurismäki-fani, pidän edelleen kiinni Camus-yhteydestä, ja Melender myönsikin ottaneensa Camus'n tuotannosta vaikutteita myös. Hauskinta oli taas kerran huomata, miten eri asioihin eri lukijat kiinnittävät huomiota ja miten paljon itseltä oli taas kerran mennyt kirjan viittauksista ja eri teemoista ohi. Tuntuu siltä, että kritiikkien sijaan pitäisi lukea mieluummin teoksesta "kirjailijan kootut selitykset" eli mitä kirjailija luuli kirjoittavansa ja mitä lukija siitä sitten ymmärsi (eli ei).
Joka tapauksessa Melender oli kovasti sympaattinen ja viisas ihminen. Eniten huvitti se, että hän kertoi ottavansa kirjoihinsa paljon vaikutteita todellisuudesta, koska on niin huono kuvittelemaan mitään. Päähenkilössä tosin on Melenderiä itseään kuulemma nolla prosenttia, koska päähenkilöiden on oltava hänestä riittävän kaukana.
Jäin tätä pohtimaan. Viehättävä ristiriita: että kirjailija kirjoittaa kaikesta muusta todellisuudesta paitsi siitä, joka on lähimpänä eli itsestään. ;) Voihan sen niinkin tehdä ja ainakin sillä syntyi vaikuttava romaani.
Kommentit
Äitiys+ lukeminen aiheeseen pitää sinulle todeta, että minulla on hullu kuvitelma, että osallistuisin vielä kevään viimeiseen lukupiiriimme vaikka vauvan kanssa (olen viimeisillään raskaana), mutta tälle fantasialleni olen jo nyt nauranut hyvin makeasti :D.
Ensimmäinen anonyymi, KVG! Tai edes tuolta wikipedista.
Bleue: älä nyt, saatat hyvin päästä lukupiiriin, meillä vain oli sen verran ilta-aktiivinen (eli itkuinen) vauva, etten halunnut mennä vauvan kanssa ekoina kuukausina. Lisäksi nautin itse siitä, että joskus voi muutaman tunnin keskittyä järkevään, aikuiseen keskusteluun, joka ei keskeydy heti kun saa ajatuksen päästä kiinni. ;)