Liksom voitti
Neuvostoliittonostalgiaa. Se tulee ensimmäisenä mieleen, kun aloin lukea tänään Finlandia-voittaja Rosa Liksomin Hytti nro 6 -romaania (WSOY 2011). Uutisen voi katsoa vaikka täältä.
Olin suuri Liksom-fani nuorena, mutta jostain syystä 80-luvun jälkeinen tuotanto on jäänyt tsekkaamatta, en tiedä miksi. Tiedostan kuulostavani reliikiltä, kun kehun jonkun kirjailijan 80-luvun tuotantoa, mutta ei voi mitään, tämä on totuus. Yhden yön pysäkki ja Tyhjän tien paratiisit olivat kuulkaas lapset jotain ihan ennennäkemätöntä ja rajua kirjallisuutta silloin, aivan uutta ja rohkeaa muotoa ja ilmaisua! Uskoisin niiden muuten toimivan edelleen, sikäli Liksom on klassikko.
Hytti nro 6 vaikuttaa lupaavalta. N-liitossa on tiettyä houkuttelevuutta, kun en koskaan ehtinyt siellä käydä, mutta sentään elin sinä aikana - Siperian halki matkaava juna tuo heti jotain tuttua samovaarin tuoksua mieleen ja hytissä Suomi-neidon kanssa matkustava roisin raavas työmies on jotenkin ihan aito ryssä. ;) (Anteeks nyt kauhiasti, saakohan tätä sanaa enää nykyään käyttää, mutta pääheppu on hirveä tyyppi, joten käytän ilmaisua haukkumasanana, en naapurikansan kuvauksena ennen kuin joku pillastuu.) Dialogi toimii ja tarina kiinnostaa. Liksom on hyvä.
Pitkän linjan ansiokkaana ja kotimaista kirjallisuutta päräyttäneenä kirjailijana täytyy onnitella Liksomia vilpittömästi. Sitä paitsi tällä kertaa minä ja lukijat olimme voittajan suhteen oikeassa, hahaa!
Olin suuri Liksom-fani nuorena, mutta jostain syystä 80-luvun jälkeinen tuotanto on jäänyt tsekkaamatta, en tiedä miksi. Tiedostan kuulostavani reliikiltä, kun kehun jonkun kirjailijan 80-luvun tuotantoa, mutta ei voi mitään, tämä on totuus. Yhden yön pysäkki ja Tyhjän tien paratiisit olivat kuulkaas lapset jotain ihan ennennäkemätöntä ja rajua kirjallisuutta silloin, aivan uutta ja rohkeaa muotoa ja ilmaisua! Uskoisin niiden muuten toimivan edelleen, sikäli Liksom on klassikko.
Hytti nro 6 vaikuttaa lupaavalta. N-liitossa on tiettyä houkuttelevuutta, kun en koskaan ehtinyt siellä käydä, mutta sentään elin sinä aikana - Siperian halki matkaava juna tuo heti jotain tuttua samovaarin tuoksua mieleen ja hytissä Suomi-neidon kanssa matkustava roisin raavas työmies on jotenkin ihan aito ryssä. ;) (Anteeks nyt kauhiasti, saakohan tätä sanaa enää nykyään käyttää, mutta pääheppu on hirveä tyyppi, joten käytän ilmaisua haukkumasanana, en naapurikansan kuvauksena ennen kuin joku pillastuu.) Dialogi toimii ja tarina kiinnostaa. Liksom on hyvä.
Pitkän linjan ansiokkaana ja kotimaista kirjallisuutta päräyttäneenä kirjailijana täytyy onnitella Liksomia vilpittömästi. Sitä paitsi tällä kertaa minä ja lukijat olimme voittajan suhteen oikeassa, hahaa!
Kommentit
Katja Kettukin kirjoittaa 'ryssä' Kätilö -kirjassaan. Voiko sanoja kieltää? Se on kuin kieltäisi veden tai hengittämisen. Saahan Suomessa nykyään erään puolueen toimesta sanoa maahanmuuttajsitakin ihan mitä vain...Oi aikoja, Oi tapoja!
Olen varmaan maailman ainoa (ainakin vanhuksista), joka EI ole lukenut Liksomia nuorena. Sitäkin kiinnostavaa sitten kuulla, mitä pitkän linjan Liksom-lukijat sanovat tästä F-voittajasta.
Finlandia-aiheesta sivuun: Leena Lumi - eikös Katja Ketun kirja kuvaa toisen maailmansodan aikaa? Silloinhan suomalaiset käyttivät neuvostoliittolaisista sanaa ryssä. Pitäisin sitä tuohon aikaan sijoittuvassa romaanissa aivan oikeana sanavalintana. Eihän se tarkoita sitä, että sana olisi nykymaailmassa kaunis ja hyväksyttävä, mutta romaanissa sen käyttö on osa romaanihenkilön henkilökuvaa.
Minäkin luin nuorena innokkaasti Liksomin novelleja. Varsinkin Yhden yön pysäkki kolahti kovaa. Kreislandinkin luin, mutta se ei tehnyt niin suurta vaikutusta, enkä sen jälkeen ole Liksomia lukenut.
Täytyy nyt katsoa, milllaisia juttuja tämä F-voittaja pokii blogistaniassa. Jos vaikka innostuisi lukemaan kirjan.
Takaisin Liksomiin: tavoitteena on lukea se viikonloppuna, niin saision arvion piakkoin. Ihan kiva, että nousi sellainen kirja esiin, joka ei ehkä olisi ollut kaikkien joululistan top vitosessa muuten, mutta joka tod näk yllättää positiivisesti monet. Teksti tuntuu tuoreelta, Liksom on uusinut tyyliään sitten kasari-vuosien, yllätys yllätys. ;)