Ookkonää intellektuelli?
Parnasson blogissa oli vekkuli (?) kirjoitus siitä, että kirjakaupan myyjä ei tiennyt, mikä on Parnasso. Katsokaa täältä.
Help. Epätietoisille kerrottakoon, että se on tämän maan ainoa korkeakirjallinen kirjallisuuslehti (KirjaIn on toinen, mutta sisältää enemmän kirjailijahaastatteluja, vähän julkkispalstaa jne - siis vähemmän korkeakirjallinen ;). Parnasso sisältää myös paljon esseitä - itse tilaan sitä hyvän ja monipuolisen kirjakritiikin ja kolumnien takia (esseitä ja runojakin luen). Kirjailijoiden vaatekaappeihin siellä EI kurkistella (korkeintaan viinakaappeihin joskus ja sehän on paljon kiinnostavampaa) ja kirjoja poimitaan top-listojen ulkopuolelta.
Haluan kovasti kannattaa tällaisenkin journalismin [zurnalismi] olemassaoloa, jossa asioilla on merkitystä riippumatta henkilön kuppikoosta, avioliiton tilasta, romaanin teeman mediaseksikkyydestä tai kirjailijan nätteydestä. En siis pidä tarpeettomana tätäkään puolta (ja luen innolla kirjailijahaastikset myös Iltiksestä), mutta kyllä tähän maahan on mahduttava yksi kulturelli kirjallisuuslehti myös, ihan oikeesti!
Tämä tuli mieleen myös Cunninghamin Illan tullen -romaanista, joka saa potemaan intellektuelli-alemmuuskompleksia: se on jotenkin niin Nyciläinen romaani! Ensinnäkin päähenkilö on galleristi (tietenkin) ja koko tuttavapiiri on luonnollisesti tätä varakasta, koulutettua Nycin yläluokkaa, joka pyörii kaikki sunnuntait taidenäyttelyissä ja keräilee nykytaidetta: se on siellä kokonainen yhteiskuntaluokka, joka tuntuu Hesasta puuttuvan tai ainakin sen saa mahtumaan yhden naistenlehden juorupastaan.
Tuntee itsensä väkisinkin pikkukylän maalaistolloksi. Niinpä teenkin gallupin siitä, kuinka intellektuelli mielestäsi olet? Perustella voi kommentteihin.
Kommentit
huomatkaa muuten, että humanistin prossataulukko noudattaa ihan omaa logiikkaansa, huomasin vasta nyt.
Cunningham on tietenkin asia erikseen, Illan tullen täytyy lukea ihan pian.
Itseäni voin taputtaa päähän siitä, että olen kirjakaupantäti joka paitsi tietää, mikä Parnasso on, myös lukee sitä :D
Nyt kun sitten teen töitä ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti aika lukeneita ja sivistyneitä, ne eivät tee siitä numeroo tai mainosta olevansa intellektuelleja, se kun ei ole erityinen itseisarvo tai tavoite sinänsä. Huomauttaisin, että myös Parnasson päätoimittaja kuuluu näihin ihmisiin, minkä takia ko lehteä aina mainostankin. ;)
Kylläpä lämmitti Oulun tytön syväntä tämä!
Toinen, mitä pohdiskelin eilen tämän blogitekstisi luettuani (haa, Deutsche Guggenheimissa - tietysti maanantain ilmaispäivänä, ja vielä heidän ilmaista nettiään hyödyntäen) on suomalaisten asenne intellektuelleihin. Mulla on samantapaisia muistoja yliopistolta (ja ehkä erityisesti juuri yleisen kirjallisuustieteen luennoilta) - yliopiston hyväksymiskirjeessä pitäisi kertoa, että se, että esittää luennoitsijoille pitkiä kysymyksiä/kommentteja joista kukaan muu ei ymmärrä mitään (vaikka ehkä teeskenteleekin niin), EI tee henkilöstä intellektuellia, vaan ainoastaan epäselkeän kommunikoijan ja/tai epäselkeän ajattelijan. Mutta tästä huolimatta olen myös sitä mieltä, että Suomessa on liian vähän intellektuelleja siksi, että intellektuellismia ei arvosteta, melkein suorastaan karsastetaan. Maailma ei pyöri, jos liian moni keskittyy pohdiskelemaan hyvin teoreettisia juttuja, mutta mielestäni tällaisellakin mielenkiinnolla on paikkansa yhteiskunnassa. Cambridgessa opiskellut tuttuni kuvasi tuon yliopiston eroa muihin englantilaisiin, nykytavan mukaisesti urakeskeisempiin yliopistoihin sillä, että Cambridgessa pidetään ihan normaalina jos sanoo aikovansa pohdiskella koko vuoden yhtä filosofista kysymystä. Muissa yliopistoissa sitä pidettäisiin tehottomana ja epätaloudellisena ja jotenkin hävyttömänä, ja sanoisin, että sama koskee Suomen yliopistoja ja yleistä asenneilmapiiriä. Kuten Miian kommentista käy ilmi, itsensä julistaminen intellektuelliksi on suomalaisista yleensä röyhkeää. Mielestäni sen ei pitäisi olla. Mutta toki sillä pitää olla parempi pohja kuin kyky esittää luennoitsijaparoille epäselviä kysymyksiä.
suomessa jos tekee saman (muissa kuin oman alan piireissä), saa yleensä jotain humanisti-vitsejä tai päätyy selittelemään, mitä muuta tärkeämpää elämässään on tehnyt. ;) tämä siis vain mun kokemuksena ajalta, jolloin tein töitä paljon muiden alojen ihmisten kanssa. yleensä en koulutuksesta puhunut ja jos joku kysyi, selitin myös kaikki muut opintoni ja työkokemukseni ikään kuin vakuuttaakseni, että olen ihan pätevä työssäni, vaikken ole insinööri/ekonomi.
sama pätee siihen, että kuka hullu täällä nyt sanoisi olevansa intellektuelli (joka siis voi yhtä hyvin olla insinööri tai ekonomi tietenkin), humanisti on jo tarpeeksi paha. ;)
niin. ja sitten meillä on meidän insinööri-nokia. sanon tämän ihan kaikella rakkaudella, mutta olen jo vuosia paasannut siitä, että insinöörit hyötyisivät jostain humanististen tai taideaineiden sivuopinnoista ja humanistit puolestaan teknologiasta, kaupallisista aineista, juridiikasta tms.
tämä pätee myös kotona: musta bisnesalan humanistin ja teknologia-alan ekonomin keskustelut on erittäin virkistäviä ja tajuntaa laajentavia! ;)