Mitä tällä lomalla keksittiin lukemisen sijaan
Oma mies voitti. Ei voi mitään - se oli ylivoimaisesti kiinnostavinta seuraa ja sai houkuteltua Rimmisen parista jäälle ja saariin hiihtämään ja seikkailemaan. Näin ollen olen jälleen kerran lukenut lomalla peräti yhden kirjan eli Finlandian voittaneen Mikko Rimmisen Nenäpäivän (Teos).
Syytän tästä myös Rimmistä. Nenäpäivä oli mielestäni (edelleen kesken jäänyttä) Pussikaljaromaania parempi, mutta ei kuitenkaan ihan mun juttu, tai ainakaan en olisi itse palkinnut sitä Finlandialla: vähän kuin Mielensäpahoittaja, mutta ilman hillitöntä huumoria. Se on vähän rumasti sanottu kirjasta, jolla on kuitenkin tärkeä sanoma. Riittääkö se? Palaan koottuihin selityksiin ja toivotan tässä välissä hyvää uutta vuotta!
(Kuvassa todistusaineistoa lukutoukan uudesta ykköstalvilajista, nimittäin moottorikelkkahiihdosta. Ei niin ekologista, mutta voitti tällä lomalla Rimmisen. ;) Lohduttaudun sillä, että pysyimme Etelä-Suomessa, joten Lappiin matkustamisen sijaan pieni moottorikelkkailu on kai ihan ok..?)
Syytän tästä myös Rimmistä. Nenäpäivä oli mielestäni (edelleen kesken jäänyttä) Pussikaljaromaania parempi, mutta ei kuitenkaan ihan mun juttu, tai ainakaan en olisi itse palkinnut sitä Finlandialla: vähän kuin Mielensäpahoittaja, mutta ilman hillitöntä huumoria. Se on vähän rumasti sanottu kirjasta, jolla on kuitenkin tärkeä sanoma. Riittääkö se? Palaan koottuihin selityksiin ja toivotan tässä välissä hyvää uutta vuotta!
(Kuvassa todistusaineistoa lukutoukan uudesta ykköstalvilajista, nimittäin moottorikelkkahiihdosta. Ei niin ekologista, mutta voitti tällä lomalla Rimmisen. ;) Lohduttaudun sillä, että pysyimme Etelä-Suomessa, joten Lappiin matkustamisen sijaan pieni moottorikelkkailu on kai ihan ok..?)
Kommentit
Kivan kuuloinen talviloma. Olen itse ajellut joskus moottorikelkalla ja hämmästykseni pitänyt siitä. Ei kovin lukutoukkaista...
Jenni: ihanaa, että avasit nihkeily-linjan, mulle ei tule niin huono omatunto. ;)
Tänä talvena jää Lappi väliin, Etelä-Suomi on mahtava! Entisenä moottorikelkkojen vastustajana olen kääntänyt kelkkani ja joutunut myöntämään, että jäisessä saaristossa se on ihan ykköspeli ja avaa loistavia hiihtomahiksia saaristossa! Lajiin kuuluu siis myös hiihtoa, ei vain pöristelyä, huom.
Samoin hiihtäminen, jonka olen löytänyt äskettäin! Sehän on ihan mahtavaa! Lapsena tein kaikkeni suksen katkaisua (muka-vahinko) myöten ettei tarvitsisi hiihtää, etenkään koulussa, en ymmärtänyt homman pointtia ollenkaan. Moottorikelkkailua en ole kokeillut, vielä, listalla sekin. Lappiin lähtisin viivana jos tulisi tilaisuus, mutta nyt nautitaan mahtavista Paloheinän laduista. Ja Rimmisen jälkeen jostain muusta. Ihanaa, koko vuoden uutuuskirjat vielä edessä...
Ja mä nihkeilen paitsi Nenäkirjan myös hiihtämisen suhteen. ;) Lapissa oon kyllä pari kertaa hiihtänyt (en minäkään vain kelkkaillut), oli ihan kivaa 20 vuoden tauon jälkeen.
No, onneksi niin on monta mieltä kuin on kirjoittajaakin.
Hyvää uutta vuotta, hyviä hiihtokelejä! ;)
Hiihdosta mainittakoon, että olen viime talveen asti vastustanut jyrkästi murtsikkaa ja keskittynyt lasketteluun. Kunnes päätin viime talvena viimein kokeilla ekaa kertaa sitten kouluvuosien.
Sehän on hauskaa. Eikä yhtään vaikeaa. Ja hyvää ja helppoa liikuntaa varsinkin nyt, kun on pidempään lunta. Miksi koululaitos pilaa lasten hiihtotulevaisuuden??
Olen varmaan liian vanha, mutta ei uppoa Pussikalja. En vaan jaksa, liian työlästä. Nenäpäivää en edes yritä.
Nautin kekseliäästä kielestä, mutta akrobatia hengästyttää.
t håå måilanen