Yksi lensi yli yksitoikkoisuuden
Koska olen marraskuulapsena syksyisin pohjattoman kyynisyyden vallassa, ilahduin seuraavasta sitaatista:
"Yksitoikkoisuus on täällä niin sakeaa ja tyhmyys niin loputonta, että jokainen pikkuisenkin kehysten ulkopuolelle putoava yksityiskohta vain putoaa ja katoaa ikuisiksi ajoiksi. Kukaan ei edes yritä käsittää mitään sellaista. Ehkä kaikilla on riittävästi työtä selviytyä kuluvasta päivästä. Myös seuraavasta päivästä selviytyminen tuottaa miltei ylittämätöntä tuskaa."
En tiedä miksi, mutta mua tämä nauratti kovasti. Sitaatti on Taivassalon romaanista Viisi veistä Andrei Kraplilla ja kuvaa koulumaailmaa. Muuten en vielä ihan ymmärrä, mistä kirja yleensä kertoo, mutta siinä on hienoja lauseita.
Lokakuun Imagessa oli myös piristävä artikkeli Kirja on pop, jossa perustellaan, miksi kirjat ja kirjailijat ovat nyt seksikkäämpiä kuin koskaan. Jutussa kuvataan kiinnostavia kansainvälisiäkin ilmiöitä ja verrataan menestyskirjailijoita muuhun taiteeseen, esim. Sofi Oksasen Puhdistusta Anssi Kelan Nummelaan (Puhdistus on myynyt enemmän, 160 000 kpl, kun taas 2000-luvun myydyin kotimainen levy Kelan Nummela "vain" 157 900 kpl. Nykyäänhän levyjä ei kai ikävä kyllä osta enää kukaan, joten vertailu on mahdotonta.).
Juttu on tietysti nimensä mukaan hyvin populaarioptimistinen, mutta ei se mitään. Optimismia kaipaa syyskyynisyyteen.
Jos multa kysytään, niin kirjat on pop, koska ne ovat parhaita aseita sodassa sakeaa yksitoikkoisuutta ja loputonta tyhmyyttä vastaan. Mikä meidän ajassamme ei ole vielä lainkaan voitettu sota.
"Yksitoikkoisuus on täällä niin sakeaa ja tyhmyys niin loputonta, että jokainen pikkuisenkin kehysten ulkopuolelle putoava yksityiskohta vain putoaa ja katoaa ikuisiksi ajoiksi. Kukaan ei edes yritä käsittää mitään sellaista. Ehkä kaikilla on riittävästi työtä selviytyä kuluvasta päivästä. Myös seuraavasta päivästä selviytyminen tuottaa miltei ylittämätöntä tuskaa."
En tiedä miksi, mutta mua tämä nauratti kovasti. Sitaatti on Taivassalon romaanista Viisi veistä Andrei Kraplilla ja kuvaa koulumaailmaa. Muuten en vielä ihan ymmärrä, mistä kirja yleensä kertoo, mutta siinä on hienoja lauseita.
Lokakuun Imagessa oli myös piristävä artikkeli Kirja on pop, jossa perustellaan, miksi kirjat ja kirjailijat ovat nyt seksikkäämpiä kuin koskaan. Jutussa kuvataan kiinnostavia kansainvälisiäkin ilmiöitä ja verrataan menestyskirjailijoita muuhun taiteeseen, esim. Sofi Oksasen Puhdistusta Anssi Kelan Nummelaan (Puhdistus on myynyt enemmän, 160 000 kpl, kun taas 2000-luvun myydyin kotimainen levy Kelan Nummela "vain" 157 900 kpl. Nykyäänhän levyjä ei kai ikävä kyllä osta enää kukaan, joten vertailu on mahdotonta.).
Juttu on tietysti nimensä mukaan hyvin populaarioptimistinen, mutta ei se mitään. Optimismia kaipaa syyskyynisyyteen.
Jos multa kysytään, niin kirjat on pop, koska ne ovat parhaita aseita sodassa sakeaa yksitoikkoisuutta ja loputonta tyhmyyttä vastaan. Mikä meidän ajassamme ei ole vielä lainkaan voitettu sota.
Kommentit