Totuus viikonvaihteeksi: miksi luemme ja kirjoitamme

Petri Tamminen, "Muita hyviä ominaisuuksia" (Otava 2010):

"Maailma näyttäisi olevan loppumassa, vieläpä niin monin tavoin ja niin monesta syystä, että ihmetyttää kuinka se on ollenkaan pysynyt koossa ja kuinka koskaan kuvitteli, että on jokin sellainen kuin tulevaisuus. Tällaisessa tulevaisuudettomassa maailmassa kirjoittaminen ja lukeminen vaikuttavat turhanaikaiselta puuhalta, melkein kaikki vaikuttaa, oikeastaan kannattaisi vain katsella lasten viattomia kasvoja. Mutta kummallisinta on, että kun sitten kuitenkin kirjoittaa ja tosissaan tavoittelee asiansa ilmausta tai kun lukee jutun, jossa joku tuollainen asia tulee ilmaistuksi viidellä rivillä, maailmaa tuntuu riittävän taas joka suuntaan eikä sitä enää uhkaa mikään niin häilyvä asia kuin maailmanloppu."

Kommentit

Jenni sanoi…
Hieno sitaatti! Hyvää viikonloppua. :)
Vakuuttava sitaatti. En pitänyt Tammisen "Enon opetuksista", mutta tuon lainauksesi perusteella hänen uudempi kirjansa tarjoaa jotain enemmän.
Tillman sanoi…
Minä pidin tästä kirjasta aika lailla. Minun mielilainaukseni on se sama, joka on etulipareen tekstinä

" Kun pelikaverit riisuvat pukukopissa kamppeitaan, pelkään, että suustani pääsee: OLETTEKO MUUTEN LUKENEET MAILA PYLKKÖSEN RUNOJA ? Niin lähellä on tuho täällä, niin lyhyt on askel suojatien reunasta rekkojen alle. "
Tillman sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ina sanoi…
Tykkäsin Enon opetuksista paljon, joten en osaa sanoa onko tämä parempi, jos ei tykännyt siitä.

Tamminen kirjoittaa tällä kertaa enempi vähempi itsestään ja mua tämä suomalaisen häpeän koko kuva kyllä jotenkin liikuttaa ja naurattaa.

Se Maila Pylkkönen -sitaatti on loistava, kirjasta voisi poimia satoja sitaatteja. Hauskuuttamisen lisäksi siinä on musta ihan oikeaakin asiaa suomalaisesta mentaliteetista ja melankoliasta, mistä näytteenä tämä maailmanloppu-pätkä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita