Moka
Kävipä kämmi: Tieto-Finlandia-ehdokkaissa ON yksi nainen: Henrika Tandefeltin Porvoo 1809. Olin lukenut Henrikan Henrikiksi, pahoittelut... ;)
No, ei yksi nainen kesää tee: Hesarissa on tänään kiinnostava kirjoitus valinnoista ja lisäksi on listattu varjoehdokkaat (juttu löytyy vain maksullisesta digilehdestä, ääh). Vaikken tiedä, löytävätkö nämä teokset suuren yleisön kirjahyllyyn ehdokkuudesta huolimatta, on silti tietysti aika poikkeuksellista, että kaikki teokset ovat pienemmiltä kustantamoilta. Halutaan nostaa tietoisuuteen muutakin kuin valmiita puheenaiheita. Tosin vähän pönöttäviä puheenaiheita ovat nämäkin kieltämättä...
Eniten itseäni huvittaa Antti Majanderin mainio puinti siitä, miksei yhtäkään näistä teoksista ole arvosteltu Hesarissa.. Hehee. Lukekaa, jos kuulutte tilaajiin. Kirja-alan surullinen totuus on vähän liioteltuna se, että kirja on olemassa, kun arvio on julkaistu Hesarissa. Ei se nyt ihan näin mene, mutta Hesarin painoarvo on valtava ja näkyy myyntiluvuissa. Joka tapauksessa Majanderin selitykset siitä, miksi kukin kirja on jäänyt syrjään odottamaan myöhempiä aikoja on ihan sympaattinen - ei ole ihan helppoa valtalehden kriitikollakaan. ;)
Isänpäivästä: en ole ehtinyt kerätä isänpäivän kirjavinkkejä, joten pidättäydyn populismissa: itse ostaisin edelleen isälleni Pekka Herlinin elämäkerran (Koneen ruhtinas), Hotakaisen Ihmisen osan tai Tuomas Kyrön 700 grammaa, jota luen parhaillaaan ja joka on hulvaton. Palaan siihen, muut onkin jo arvioitu.
Kertokaa, jos teillä on varjovinkkejä! ;) Ja jos olen yhtään kartalla, niin ensi viikolla päästään ihmettelemään Finlandia-ehdokkaita.
No, ei yksi nainen kesää tee: Hesarissa on tänään kiinnostava kirjoitus valinnoista ja lisäksi on listattu varjoehdokkaat (juttu löytyy vain maksullisesta digilehdestä, ääh). Vaikken tiedä, löytävätkö nämä teokset suuren yleisön kirjahyllyyn ehdokkuudesta huolimatta, on silti tietysti aika poikkeuksellista, että kaikki teokset ovat pienemmiltä kustantamoilta. Halutaan nostaa tietoisuuteen muutakin kuin valmiita puheenaiheita. Tosin vähän pönöttäviä puheenaiheita ovat nämäkin kieltämättä...
Eniten itseäni huvittaa Antti Majanderin mainio puinti siitä, miksei yhtäkään näistä teoksista ole arvosteltu Hesarissa.. Hehee. Lukekaa, jos kuulutte tilaajiin. Kirja-alan surullinen totuus on vähän liioteltuna se, että kirja on olemassa, kun arvio on julkaistu Hesarissa. Ei se nyt ihan näin mene, mutta Hesarin painoarvo on valtava ja näkyy myyntiluvuissa. Joka tapauksessa Majanderin selitykset siitä, miksi kukin kirja on jäänyt syrjään odottamaan myöhempiä aikoja on ihan sympaattinen - ei ole ihan helppoa valtalehden kriitikollakaan. ;)
Isänpäivästä: en ole ehtinyt kerätä isänpäivän kirjavinkkejä, joten pidättäydyn populismissa: itse ostaisin edelleen isälleni Pekka Herlinin elämäkerran (Koneen ruhtinas), Hotakaisen Ihmisen osan tai Tuomas Kyrön 700 grammaa, jota luen parhaillaaan ja joka on hulvaton. Palaan siihen, muut onkin jo arvioitu.
Kertokaa, jos teillä on varjovinkkejä! ;) Ja jos olen yhtään kartalla, niin ensi viikolla päästään ihmettelemään Finlandia-ehdokkaita.
Kommentit
Blogissani on sinulle tunnustus.