Finlandia-ehdokkaat
Jaaha. Eipä osunut arvailu oikeaan: ainoastaan Hotakaisen Ihmisen osa pääsi Finlandia-listalle omista veikkauksistani. ;) Merete Mazzarella puuttuu tästä melko äijämäisestä rivistöstä. Muita kirjoja en ole lukenutkaan:
Turkka Hautalan Salo on esikoiskirjaedustaja, Marko Kilven Kadotetut kohauttaa dekkariehdokkaana, Antti Hyryn Uuni edustaa ei-viihteellistä klassikko-osastoa, Merete Mazzarellan Ingen saknad, ingen sorg (Ei kaipuuta, ei surua) täyttää sekä nais- että suomenruotsalaiskiintiön ja Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä edustaa ilmeisesti eurooppalaisuutta. Kirjailijoiden kuvat ja kirjalinkit löytyvät kootusti Ylen uutisesta, Hesarissa on samoin jo juttua.
Westö ja Monica Fagerholm jäivät siis ilman ehdokkuutta tällä kertaa - kumpaakaan kirjaa en ole lukenut, joten en osaa tuomaroida asiaa enempää. Muuten Finlandia-raati oli tuomitsevaisella tuulella: 130 kotimaista romaania luettuaan olivat sitä mieltä, että "vakavakin" kirjallisuus viihtellistyy ja väkivaltaa käytetään lukijoiden koukuttamiseen - soo soo! ;)
Mitäs olette siitä mieltä? Sietääkö kirjailijoita torua siitä, että käyttävät väkivaltaa ja muita viihteellisiä elementtejä teoksissaan?
Mielestäni vikaa (jos sitä on) ei ole kirjailijoissa, vaan maailmassa. Kirjallisuus peilaa omaa aikaansa - ei tarvitse kuin avata telkkari ja katsoa Diiliä, niin aika karussa todellisuudessa eletään. Jos otan lisäksi kaksi tuoreinta lukukokemustani vertailuun, niin sen enempää Tuomas Kyrön 700 grammaa kuin Laura Honkasalon Eropaperitkaan eivät ole erityisen väkivaltaisia. Mutta ilmeisesti ne ovatkin viihdekirjoja sitten muuten vaan. ;) Hmm.
Ainakin Turkka Hautala ja Merete Mazzarella huvittaisi vilkaista - ja pitäisikö nyt ottaa Finlandia-tasolle kohotettu dekkari Kadotetutkin lukulistaan? Kertokaa, jos teillä on näistä kokemuksia!
Voittajan valitsee kulttuurineuvos Tuula Arkio 2.12.
Kommentit
TAITAVAT OLLA TAISTOLAISIA.
Olen huono lukemaan finlandioita! Ylipäätään. Tai Nobeleita. Ainoa palkinto joka puree on Pulitzer ja sitten hieman huonompi purema Booker.
Tuure: lue Hesarista tänään Antti Majanderin ihanan kärttyinen kommentti palkintopuheesta! Olen ihan samaa mieltä Majanderin kanssa, palaan siihen vielä..
Ja kiitos anonyymille vinkistä, sitten se kannattaa tosiaan ottaa lukuun! Ehkä marraskuun jälkeen, se Honkasalon Eropaperit on myös aika synkistävää luettavaa.
Mä harkitsen Finlandia-ehdokkaista kirjoittamista, kunhan keksin niistä jotain sanottavaa. Jotenkin joka vuosi tulee sellainen ällistys: ai että tällaisia kirjoja? Luulen seuraavani suomalaista nykykirjallisuutta, mutta sitten en tiedä F-ehdokkaista mitään. Noista tämänkertaisista en ole (vielä) lukenut yhtäkään, kaikista en ollut edes kuullut.
Finlandia-palkintohan on alunperinkin kaupallisiin tarkoituksiin perustettu ja se pitäisi kyllä muistaa - mahtaakohan suuri yleisö kääriä nyt näitä teoksia sankoin joukoin joulupaketteihin, nähtäväksi jää. Pitäisi lukea muutkin kuin Hotakainen, niin tietäisi.
Jennille voin kertoa lohduksi, että ihan ammatikseen lukevat kollegatkaan eivät olleet näitä teoksia vielä paljon lukeneet, monet kyllä löytyivät lukulistoilta. Kristina Carlsonin uutuutta kaikki kehuvat (paitsi yksi oma luottolukijani), sen puuttumista Majanderkin moitti.
Pitäisköhän järjestää varjo-Finlandia-kisa blogissa..? ;)
Juhlapuhe vaikutti kaamealta. Ja hyvä oli Majanderin pointti se, kun hän selitti miksi paljastaa aiemmin valitut.
Kärkevää kritiikkiä Finlandia tarvitsee - silloin se voi kehittyä, jos se on kehittyväksi suotu.