Kirjaa, ruusua ja lukematon lukupiiri
Näinä kurjina lama-aikoina pitää kannustaa ihmisiä kulttuurin ja edullisten kirjojen pariin: Kirjan ja ruusun päivää vietetään tiistaina Kampin Narinkkatorilla klo 10-19. Ainakin kannattaa kävellä torin poikki ja kurkata parhaat kirja-alet tai hakea ruusu - yleensä sen on joltain osastolta joka vuosi saanut... Hyvä ja pieni vartissa läpikäveltävä vaihtoehtotilaisuus niille, joilla menee hermo massiivisilla kirjamessuilla.
Sitten lukupiiriasiaa: totesimme ilahtuneina perustaneemme armollisen lukupiirin, jossa kaikki sooloilevat omien kirjojensa parissa. ;) Ts. demokraattinen perussääntömme siitä, että kirjaa ei ole pakko lukea on johtanut siihen, että kirjan on yleensä lukenut yksi ja toinen on aloittanut. Positiivista asiassa on se, ettei se estä mitenkään käymästä kirjoista silti vilkasta keskustelua. Siis mistä tahansa kirjoista, joita itse kukin on lukenut viime aikoina lukupiiri-kirjan sijaan. Mukana on tosin yksi lukija-Finlandian ansaitseva sissi, joka lukee jokaisen kirjan kannesta kanteen (harppomatta, huom), piti siitä tai ei ja lisäksi lukee siis ylipäänsä kaikki kirjat aina kannesta kanteen - hämmästyttävää!
Seuraavaksi kirjaksi valikoitui joka tapauksessa Puolikas keltaista aurinkoa, jonka arviota lupasin säästellä seuraavaan kokoontumiseen kesäkuussa. Lisäksi lukupiirissä suositeltiin varauksetta Lukija-elokuvaa, joka on kerrankin yhtä hyvä kuin itse kirja - suosittelen ehdottomasti kumpaakin!
Sitten lukupiiriasiaa: totesimme ilahtuneina perustaneemme armollisen lukupiirin, jossa kaikki sooloilevat omien kirjojensa parissa. ;) Ts. demokraattinen perussääntömme siitä, että kirjaa ei ole pakko lukea on johtanut siihen, että kirjan on yleensä lukenut yksi ja toinen on aloittanut. Positiivista asiassa on se, ettei se estä mitenkään käymästä kirjoista silti vilkasta keskustelua. Siis mistä tahansa kirjoista, joita itse kukin on lukenut viime aikoina lukupiiri-kirjan sijaan. Mukana on tosin yksi lukija-Finlandian ansaitseva sissi, joka lukee jokaisen kirjan kannesta kanteen (harppomatta, huom), piti siitä tai ei ja lisäksi lukee siis ylipäänsä kaikki kirjat aina kannesta kanteen - hämmästyttävää!
Seuraavaksi kirjaksi valikoitui joka tapauksessa Puolikas keltaista aurinkoa, jonka arviota lupasin säästellä seuraavaan kokoontumiseen kesäkuussa. Lisäksi lukupiirissä suositeltiin varauksetta Lukija-elokuvaa, joka on kerrankin yhtä hyvä kuin itse kirja - suosittelen ehdottomasti kumpaakin!
Kommentit
Mutta puhuttiin eilen tässä yhteydessä Lääkäriromaanista, jossa oli se outo ja aika irrallinen viihdesivutarina - yksi lukija sanoi hypänneensä lopulta suosiolla sen yli, koska kyseinen sivukuvio ei kiinnostanut ollenkaan ja olen samaa mieltä: sen yli hyppäämisessä ei kyllä menettänyt mitään... Harvoin tietysti on näin.
Harppojat, puolustautukaa? ;)
t. Lukupiirin T :)
Tunnustan, että minulle käy hyvin helposti sivutarinoiden kohdalla juuri noin, tarina jää kokonaan sivuun...
Miksi muuten usein puhutaan siitä, ettei harppomalla ja hyppimällä jää mitään mieleen kirjasta? Olen huomannut, että minulle ei sovi myöskään liian hyvät kirjat. Silloin en harpo, mutta ahmin niin, että lopuksi on tunne, etten edes muista kirjasta mitään. Joskus pitääkin heti lukea sama kirja uudestaan.
Mitä tulee Hustvedtiin niin olen jo aiemmin tehnyt häpeällisen tunnustuksen siitä, että ko. romaani on edelleen kesken nimenomaan loputtomien taidekuvausten takia. :-/ Kyseessä on oikeasti hyvä kirja, mutta kun en pystynyt hyppimään taideosien yli enkä myöskään keskittymään niihin niin koko teos jäi odottamaan jotain zenbuddhistisempaa elämäntilannetta. Sääli sinänsä.
Ja lukioaikoina sentään keräilin ja luin taidekirjoja ihan tosissani! Näin maailma muuttuu eskoseni eikä aina mitenkään kehittyneempään suuntaan...