Riku is back
Lukupiirissä kyseltiin, miten ehdin lukea kaiken sen minkä luen (ja itse asiassa myös kaiken sen, mistä en täällä asti raportoi). Vastaus: en aina ehdikään. Berliininpoppeleiden jälkeen elämässäni on vallinnut hyvän kirjan mentävä aukko - usein loistokirjan jälkeen mikään ei tunnu vähään aikaan oikein miltään ja viikonloppuna jäi parikin kirjaa alkumetreille.
Mutta kas! Arvatkaa kuka palasi elämääni keskelle tätä tyhjiötä - tilaamatta ja pyytämättä! No tietysti Riku Korhonen, jonka Hyvästi tytöt -uutuuden kollega toi ystävällisesti pöydälleni. ;)Odotukset ovat korkealla, sillä ennakko-oletukseni on, että pidän Korhosen kirjoitustavasta tiiviinä kertomuksina vuolasta Lääkäriromaania enemmän. Hyvästi tytöt -takakansi lupaa, että kirja on kunnianosoitus sille, mikä miehen elämässä on kauneinta ja katoavaisinta eli tytöille; no katsotaan tuleeko ihastus vai ikäkriisi.
Ystävä kyseli, olenko perehtynyt Bookcrossingiin. Jouduinpa myöntämään, että nyt on löydetty kirjailmiö, josta ei ole hajuakaan - kyseessä on kirjojen vapautusliike. ;D Ihmiset jättävät kerran luetut kirjat johonkin sopivaan paikkaan muiden luettavaksi tai rekisteröityvät peräti netissä ja seuraavat kirjan liikkeitä maailmalla sitä kautta.
Aika mainio idea! Itse toteutan tosin bookcrossingia lainaamalla ystäville kirjoja merkkaamatta niitä ylös - kätevä tapa saada lisää hyllytilaa. ;)
Samaa ideaahan oli pokkarikiertokirjeessä, joka tosin kaatui omaan mahdottomuuteensa. Entä jos yhdistäisi nämä kaksi ja perustaisi uuden aktivistiliikkeen, joka alkaisi pudottaa tuntemattomien ihmisten postiluukuista pokkareita? Hmm?
Mutta kas! Arvatkaa kuka palasi elämääni keskelle tätä tyhjiötä - tilaamatta ja pyytämättä! No tietysti Riku Korhonen, jonka Hyvästi tytöt -uutuuden kollega toi ystävällisesti pöydälleni. ;)Odotukset ovat korkealla, sillä ennakko-oletukseni on, että pidän Korhosen kirjoitustavasta tiiviinä kertomuksina vuolasta Lääkäriromaania enemmän. Hyvästi tytöt -takakansi lupaa, että kirja on kunnianosoitus sille, mikä miehen elämässä on kauneinta ja katoavaisinta eli tytöille; no katsotaan tuleeko ihastus vai ikäkriisi.
Ystävä kyseli, olenko perehtynyt Bookcrossingiin. Jouduinpa myöntämään, että nyt on löydetty kirjailmiö, josta ei ole hajuakaan - kyseessä on kirjojen vapautusliike. ;D Ihmiset jättävät kerran luetut kirjat johonkin sopivaan paikkaan muiden luettavaksi tai rekisteröityvät peräti netissä ja seuraavat kirjan liikkeitä maailmalla sitä kautta.
Aika mainio idea! Itse toteutan tosin bookcrossingia lainaamalla ystäville kirjoja merkkaamatta niitä ylös - kätevä tapa saada lisää hyllytilaa. ;)
Samaa ideaahan oli pokkarikiertokirjeessä, joka tosin kaatui omaan mahdottomuuteensa. Entä jos yhdistäisi nämä kaksi ja perustaisi uuden aktivistiliikkeen, joka alkaisi pudottaa tuntemattomien ihmisten postiluukuista pokkareita? Hmm?
Kommentit
Tämän tajuaminen tuli mullekin täysin pyytämättä ja yllätyksenä. :)
Mitä tulee bookcrossaukseen, sitä olisi kylläkiva kokeilla. En tunne ketään, joka crossaisi "oikeasti". Itse siivoan välillä hyllyjä ja lahjoitan pinon kirjoja pois, etenkin lukupiiriystävälleni. Tuo pokkarikiertokirje taas oli minustakin hyvä idea, mutta kun sain sen neljä kertaa, lamaannuin enkä ainakaan toistaiseksi tehnyt mitään. Yhden ystävän tiedän siihen osallistuneen; en tiedä, onko hän itse saanut yhtään kirjaa. Mutta sellaisia kirjakierrätyspisteitä voisi olla mielestäni vähän siellä sun täällä.Kampin linja-autoasemalta olen bongannut yhden, mutta siitäkin on jo aikaa (heh, se oli viime kesänä ja muistan sen siitä, että menin ohi, koska olin matkalla pitkänmatkan bussien terminaaliin, bussilukemisena oli Lääkäriromaani).
Lisäksi siinä on kyllä aika mielenkiintoisia tyylikokeiluja, toiset enemmän ja toiset vähemmän onnistuneita.. Tulee kyllä selväksi, että tyttöys on omalta osalta historiaa, mutta ehkä ihan hyvä niin. ;)