Riku is back

Lukupiirissä kyseltiin, miten ehdin lukea kaiken sen minkä luen (ja itse asiassa myös kaiken sen, mistä en täällä asti raportoi). Vastaus: en aina ehdikään. Berliininpoppeleiden jälkeen elämässäni on vallinnut hyvän kirjan mentävä aukko - usein loistokirjan jälkeen mikään ei tunnu vähään aikaan oikein miltään ja viikonloppuna jäi parikin kirjaa alkumetreille.

Mutta kas! Arvatkaa kuka palasi elämääni keskelle tätä tyhjiötä - tilaamatta ja pyytämättä! No tietysti Riku Korhonen, jonka Hyvästi tytöt -uutuuden kollega toi ystävällisesti pöydälleni. ;)Odotukset ovat korkealla, sillä ennakko-oletukseni on, että pidän Korhosen kirjoitustavasta tiiviinä kertomuksina vuolasta Lääkäriromaania enemmän. Hyvästi tytöt -takakansi lupaa, että kirja on kunnianosoitus sille, mikä miehen elämässä on kauneinta ja katoavaisinta eli tytöille; no katsotaan tuleeko ihastus vai ikäkriisi.

Ystävä kyseli, olenko perehtynyt Bookcrossingiin. Jouduinpa myöntämään, että nyt on löydetty kirjailmiö, josta ei ole hajuakaan - kyseessä on kirjojen vapautusliike. ;D Ihmiset jättävät kerran luetut kirjat johonkin sopivaan paikkaan muiden luettavaksi tai rekisteröityvät peräti netissä ja seuraavat kirjan liikkeitä maailmalla sitä kautta.

Aika mainio idea! Itse toteutan tosin bookcrossingia lainaamalla ystäville kirjoja merkkaamatta niitä ylös - kätevä tapa saada lisää hyllytilaa. ;)

Samaa ideaahan oli pokkarikiertokirjeessä, joka tosin kaatui omaan mahdottomuuteensa. Entä jos yhdistäisi nämä kaksi ja perustaisi uuden aktivistiliikkeen, joka alkaisi pudottaa tuntemattomien ihmisten postiluukuista pokkareita? Hmm?

Kommentit

Riikka sanoi…
Mulle meinas tulla ikäkriisi pelkästään siksi, että tajusin Riku Korhosen olevan vain siinä mitä, 37v ja jo kirjoittaa näkymättömyydestään..! Komea jätkä kuin mikä, ja kääntäis mun pääni kyllä kaupungilla! Sitten tajusinkin, että mua ei voi enää sanoa tytöksi, ikää 33v.
Tämän tajuaminen tuli mullekin täysin pyytämättä ja yllätyksenä. :)
Jenni sanoi…
Mielenkiintoisia aiheita postauksessasi! Kerro sitten, millainen Korhosen uusin on. Minulle(kin) jäi Lääkäriromaanista vähän kahtalainen olo, eikä tämä uusin ole kauheasti kiehtonut. Lääkäriromaani oli hyvä ja vei mukanaan, mutta jotenkin se oli silti lattea ja etenkin ärsyttävä, jotenkin määrittelemätön kirja siis. Lisäksi minun mielestäni - vaikkei pitäisi yhdistää kirjaa ja kirjailijaa -Korhonen taas näyttää kuvissa jotenkin pelottavalta, mikä ei lisää hänen kirjojensa houkuttelevuutta. Näin Korhosen kerran kyllä livenä, eikä ollut pelottavan tai ilkeän oloinen!

Mitä tulee bookcrossaukseen, sitä olisi kylläkiva kokeilla. En tunne ketään, joka crossaisi "oikeasti". Itse siivoan välillä hyllyjä ja lahjoitan pinon kirjoja pois, etenkin lukupiiriystävälleni. Tuo pokkarikiertokirje taas oli minustakin hyvä idea, mutta kun sain sen neljä kertaa, lamaannuin enkä ainakaan toistaiseksi tehnyt mitään. Yhden ystävän tiedän siihen osallistuneen; en tiedä, onko hän itse saanut yhtään kirjaa. Mutta sellaisia kirjakierrätyspisteitä voisi olla mielestäni vähän siellä sun täällä.Kampin linja-autoasemalta olen bongannut yhden, mutta siitäkin on jo aikaa (heh, se oli viime kesänä ja muistan sen siitä, että menin ohi, koska olin matkalla pitkänmatkan bussien terminaaliin, bussilukemisena oli Lääkäriromaani).
Ina sanoi…
Hyvästi tytöt on kyllä mainio! Arviota tulossa piakkoin kun saan sen loppuun, on musta paljon parempi kuin Lääkäriromaani, eikä vähiten tiiviyden takia.

Lisäksi siinä on kyllä aika mielenkiintoisia tyylikokeiluja, toiset enemmän ja toiset vähemmän onnistuneita.. Tulee kyllä selväksi, että tyttöys on omalta osalta historiaa, mutta ehkä ihan hyvä niin. ;)
Jenni sanoi…
Hyvästi tytöt kuulostaakin siis lupaavalta! Minäkin laitoin sen juuri kirjastoon varaukseen. Yllättävän vähän oli varauksia pk-seudulla, vain neljä kappaletta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita