Hätäapua klassikkohimoon


Tammen Keltainen kirjasto -klassikkosarja on ainakin omassa mielessäni jonkunlainen klassikkosarjojen klassikko. Angstisina teinivuosina piti kahlata niitä kotikirjastosta läpi suurella kirjahimolla - those were the days! Oli vielä aikaa ja kaikki suuret tarinat lukematta. Olen Keltaiselle kirjastolle muutenkin kiitollisuudenvelassa siitä, että merkkasivat Syvää Sivistystä hakevalle teinille ne kirjat, jotka ainakin pitää lukea; vanhempiahan ei voinut siinä asiassa kuunnella tietenkään.


No kuulkaa. Keltainen kirjasto täyttää 55 vuotta ja sen kunniaksi Tammi on päättänyt pläjäyttää osan klassikoista keltaisiksi pokkareiksi! Nyt on siis mahdollisuus ostaa edullisesti (= alle kympillä) kokeilumielessä niitäkin nobelisteja tai klassikoita, joita ei ole saanut aikaiseksi tähän asti ja jos löytää hyvän syyn olla edelleen saamatta, vahinko ei ole suuren suuri.

Pitäisi varmaan vastustaa periaatteesta tällaista klassikoiden halpamyyntiä ja kertakäyttöistämistä, mutten vastusta kuitenkaan. Kaikki keinot, jolla vanhempaakin kirjallisuutta saadaan uudelleen lukijoiden ulottuville ovat sallittuja.

Enää puuttuu aikaa.


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oi joi joi... Tää tyttö haluaa koko satsin ja heti! Ja mun kun on ollut tarkoitus vähentää kirjojen hamstraamista ja yrittää lukea jo olemassa olevat ensin pois. Enkä kyllä tiedä, et miten kummassa piilotan koko pokkarisatsin miehen silmiltä...

Vielä täytyy opiskelijanäkökulmasta todeta, että pokkarit on aivan mahtavia. Usein tulee ostettua pokkareita, sillä "oikeisiin" kirjoihin ei vain pysty tällä hetkellä näillä tuloilla panostamaan. Toki kirjastosta löytyy vaikka mitä ja sieltä tulee paljon lainattua kirjoja, mutta omaa kirjaa ei voita mikään :).
Ina sanoi…
Pokkareissa on musta sekin mainio puoli, että niitä on helpompi kierrättää ja lahjottaa eteenpäin. Pokkariin ei synny ainakaan mulle ihan sitä samaa omistussuhdetta kuin kovakantiseen (ja kalliimpaan...) kirjaan.

Viikonlopun kirjaprojektina on yrittää ehtiä jossain välissä lukemaan Lääkäriromaani loppuun. Siitä tuli mulle aikamoinen via dolorosa. Mutta en voi enää jättää keskenkään. ;) Palaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita