Lionel Shriver: Poikani Kevin

Summa summarum: Ikävän ajankohtainen ja kansainvälisesti palkittu kirja, joka yhtä aikaa vie mukanaan ja puistattaa. Koulusurmaajan äidin kertomus on yksi viime vuosien vaikuttavimpia ja tabuja rikkovimpia kirjoja pahuudesta ja perhesuhteista. Ei ihan herkkähermoisille tai herkässä tilassa oleville; moni äiti on suositellut ja kokenut ilmeisesti jollain lailla vapauttavanakin kirjana. Huom: kyseessä ei silti ole tosiaankaan mikään äitiys-kirja.

Arvio: Huh huh. Tuli sanottua jo aika paljon lukemisen aikana ja melko tyhjäksi tämä lukukokemus jättääkin. On pakko ihailla Shriverin kerrontatekniikkaa ja analyyttistä mutta kylmäveristä tyyliä, joka pistää miettimään kuka tarinan todellinen psykopaatti oikein on.

Kirjasta on bushilainen hyvän ja pahan akseli kaukana: se pakottaa näkemään harmaan alueita ja miettimään uusiksi omia sovinnaisia käsityksiä hyvästä, pahasta ja perhesuhteista. Kirjassa on niin paljon erilaisia teemoja ja rikottuja tabuja, että sitä on mahdotonta käsitellä kattavasti - mutta yhtä kammottavalla tavalla kiehtovaa kirjaa en ole lukenut aikoihin. Mikä hirveintä, kertoja saa lukijan myös samastumaan huonoon äitiin jollain tasolla. Kuka tässä todella on syyllinen ja mihin, en edes tiedä.

Kirja pistää myös miettimään sitä, mikä kaikessa pahassa ja likaisessa meitä kiehtoo? Koulusurmaajista tehdään juttuja ja dokumentteja (tai ainakin heidän vanhemmistaan, jos sattuivat itse kuolemaan), Big Brother kiinnostaa sitä enemmän mitä törkeämmiksi kilpailijat intoutuvat, kokonainen lehdistölaji elää pääasiassa suttuisten kännykkäkamerakuvien voimin - perustelen tämän kirjan suosittelemista itselleni sillä, että ehkä se auttaa myös kyseenalaistamaan osan tästä shitistä enkä yritä edes asettua jonnekin kansakunnan kaapin päälle muita tuomitsemaan: kirja koulumurhaajasta kiehtoo, piste.

Juonta sen enempää paljastamatta kirjaa kuvaa yksi sana, jota käytetään myös koulusurmaaja Kevinistä: nerokas.

Kenelle: Kenelle vain, paitsi ehkä lasta odottaville.

Jälkimaku: Uh. Toivottavasti tästä ei todellakaan tehdä elokuvaa.

Alkulause: En oikein tiedä, miksi haluan kirjoittaa sinulle pienestä vastoinkäymisestä, jonka koin tänään iltapäivällä, mutta nyt kun emme enää ole yhdessä taidan surra kaikkein eniten sitä, etten voi enää selostaa töistä palattuani päivän sattumuksia sinulle kuin kissa, joka laskee pyytämänsä hiiret isäntänsä jalkojen juureen.

Starat: 4,5. Pakko suositella. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi.