Juniori-asiaa
Että saataisiin tämä palkintoputki kunnialla päätökseen eikä tulisi sorrettua lasten- ja nuortenkirjallisuutta (lastenkirjallisuus on tärkeää!!), täytyy noteerata myös eilen Finlandia Juniorin saanut Esko-Pekka Tiitinen ja nuortenkirja Villapäät. Kuulostaa positiivisuudessaan ihan hauskalta aikuisen korviin, mutta pitäisi varmaan testata murkkuikäisellä siskonpojalla.
Kiertelin kirjakauppojen lastenosastoja joululahjashoppailua varten ja täytyy sanoa, että lastenkirjojen tarjonta on aika pökerryttävää. Nöyrästi jouduin myöntämään kompetenssini puutteen tällä kirjallisuuden alalla ja kysymään kummilasten vanhemmilta toiveita - kummitytön listalla oli Laura Ruohosen Yökyöpeli-riimittelykirja.
Sitten tuli meiliin hilpeä suositus uudesta tavutetusta lastenkirjasta (niistä on ilmeisesti pulaa): Viivi ja Veeti tattiretkellä. Nimi herättää itsessäni tahatonta hilpeyttä, mutta se siitä - kyseessä on suositusten perusteella hyvä pienkustannekirja, vinkiksi lukemaan opettelevien lasten joululahjalistaan (linkki Suuri Kuu -verkkokauppaan siksi, että sieltä löytyi eniten tietoa).
Kiertelin kirjakauppojen lastenosastoja joululahjashoppailua varten ja täytyy sanoa, että lastenkirjojen tarjonta on aika pökerryttävää. Nöyrästi jouduin myöntämään kompetenssini puutteen tällä kirjallisuuden alalla ja kysymään kummilasten vanhemmilta toiveita - kummitytön listalla oli Laura Ruohosen Yökyöpeli-riimittelykirja.
Sitten tuli meiliin hilpeä suositus uudesta tavutetusta lastenkirjasta (niistä on ilmeisesti pulaa): Viivi ja Veeti tattiretkellä. Nimi herättää itsessäni tahatonta hilpeyttä, mutta se siitä - kyseessä on suositusten perusteella hyvä pienkustannekirja, vinkiksi lukemaan opettelevien lasten joululahjalistaan (linkki Suuri Kuu -verkkokauppaan siksi, että sieltä löytyi eniten tietoa).
Kommentit
Yökyöpelit oli aika ihana, hauskoja runoja ja kuvia, Allakka ja pullakkaa en ole katsonut, mutta siis suositellaan LAURA RUOHOSTA pukin konttiin. ;)
Kirja on siis tarkoitettu niille, jotka jo tuntevat myös pikkukirjaimet. Ikähaitari vaihtelee kovasti, tavaajan taidoista riippuen.
Kirja on tosin sellainen, että sen voi lukea jo sellaiselle, joka ei vielä yritäkään itse lukea, eli kyseessä on hyvin perinteinen kuvakirja. Mainio poikkeus vain nykytarjonnassa!