Teppo M: Sata naista
Summa summarum: Kirjablogissa on tietysti pakko arvioida omituinen ilmiö nimeltä blogikirja. Nimim. ”Teppo M” lyö vetoa, että saa pokattua sata naista vuodessa ja pitää siitä blogia. Lue se blogi, kirja loppuu kesken projektin (but why??).
Arvio:
Tämähän nyt oli pakko lukea jo senkin takia, että voi varmistua siitä, ettei tunne Teppo M:ää. Tai mielellään kukaan kaverikaan.
Muuten kyseessä on taas yksi näitä aikamme kertakäyttöilmiöitä, joita tuskin muistaa ensi vuonna. Kirja toimisi hyvänä oppikirjana sähköisen ja painetun tekstin välisestä erosta: ei nettitekstiä voi painaa kirjaksi ilman, että jotain menetetään matkan varrella. Blogiksi taas tekstit ovat aika pitkiä, mutta suosio on ollut huikea, joten toimii.
Entä se kirja? Luin kahdessa arki-illassa, sen verran sujuvaa huttua, mutta yllätys oli se, ettei tämäkään onnistunut järkyttämään tai suututtamaan luvatulla sovinismilla. Kirjahan oli välillä aika hauska ja jopa semifilosofinen teos teemasta tytöt pojat ja tykkääminen. Ja kaiken lisäksi enemmän naisten kuin miesten puolella, imho.
Blogimalli tosin sössii kirjan mahdollisuudet: juoni ja jännitys pääsee löystymään pahasti matkan varrella, vaikka aineksia hyväänkin romaaniin olisi ollut.
Ja ei: en usko että tunnen Teppo M:ää tai kukaan muukaan tuntee ja luojalle kiitos siitä. Kääntäen: tunnen liian monta Teppo M:ää tai siihen settiin sopivaa tunnistaakseni tätä yhtä yksilöä, sad but true.
Kenelle: Teinipojille, jotka haluaisivat olla Pelimiehiä (paitsi, että ne lukee blogin eikä kirjaa). Naisille, jotka etsivät itseään paniikissa kirjasta.
Jälkimaku: Kukahan se on oikeesti – tai no, who cares.
Starat: 2,5. Lue, jos et muuta keksi – ja mieluummin se blogi, tulee halvemmaksi: http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/
Arvio:
Tämähän nyt oli pakko lukea jo senkin takia, että voi varmistua siitä, ettei tunne Teppo M:ää. Tai mielellään kukaan kaverikaan.
Muuten kyseessä on taas yksi näitä aikamme kertakäyttöilmiöitä, joita tuskin muistaa ensi vuonna. Kirja toimisi hyvänä oppikirjana sähköisen ja painetun tekstin välisestä erosta: ei nettitekstiä voi painaa kirjaksi ilman, että jotain menetetään matkan varrella. Blogiksi taas tekstit ovat aika pitkiä, mutta suosio on ollut huikea, joten toimii.
Entä se kirja? Luin kahdessa arki-illassa, sen verran sujuvaa huttua, mutta yllätys oli se, ettei tämäkään onnistunut järkyttämään tai suututtamaan luvatulla sovinismilla. Kirjahan oli välillä aika hauska ja jopa semifilosofinen teos teemasta tytöt pojat ja tykkääminen. Ja kaiken lisäksi enemmän naisten kuin miesten puolella, imho.
Blogimalli tosin sössii kirjan mahdollisuudet: juoni ja jännitys pääsee löystymään pahasti matkan varrella, vaikka aineksia hyväänkin romaaniin olisi ollut.
Ja ei: en usko että tunnen Teppo M:ää tai kukaan muukaan tuntee ja luojalle kiitos siitä. Kääntäen: tunnen liian monta Teppo M:ää tai siihen settiin sopivaa tunnistaakseni tätä yhtä yksilöä, sad but true.
Kenelle: Teinipojille, jotka haluaisivat olla Pelimiehiä (paitsi, että ne lukee blogin eikä kirjaa). Naisille, jotka etsivät itseään paniikissa kirjasta.
Jälkimaku: Kukahan se on oikeesti – tai no, who cares.
Starat: 2,5. Lue, jos et muuta keksi – ja mieluummin se blogi, tulee halvemmaksi: http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/
Kommentit
Kirja ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa. Aikamoista epäluuloa on juuri sitä kohtaan, miten blogista saadaan hyvä kirja tehtyä. Mutta Tepolta varsin fiksu peliliike, saipahan hyviä tuloja, joilla maksaa kymppitonnin veto. Ja kirjakaupat saavat alennusmyynteihin lisää alehoukuttimia.
Marjaana