Paul Auster: Illuusioiden kirja
Aloitin monien ja erityisesti äitini kehuman Paul Austerin uutuuden Sattumuksia Brooklynissä. Sitten sainkin Itkosen novellit, joten sori Paul; joudut hetkeksi hyllyyn Itkosen tieltä. Alla kuitenkin epäselkeää ja asenteellista arviota Austerin Illuusioiden kirjasta, jonka luin kesälomalla.
Summa summarum: Varsinainen lomakirja. Miehen koko perhe kuolee lento-onnettomuudessa ja loppukirja menee tämän ja muutaman muun onnettoman kohtalon setvimiseen. Hyvä kirja sinänsä, mutta vaatii aikaa ja voimia.
Arvio:
Auster-ilmiössä on jotain joka mättää, sanottakoon se suoraan heti alkuun. Illuusioiden kirja oli hyvin kirjoitettu, hyvin rakennettu, jännä ja omaperäinen tarina. Samaa voisi sanoa Austerin vaimon Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -teoksesta, jota luin talvella puoleen väliin kunnes luovutin ja lainasin sen jonnekin (muuten hyvä kirja kaatui liian pitkiin taideteosten ja -näyttelyiden kuvailuun: haluan taiteen taiteena ja kirjat kirjoina, kiitos).
En suostu tunnustamaan jenkki-angstia tässä kohtaa – pidän monista jenkkikirjailijoista ja siellä tehdään paljon Suuria Tarinoita (tosin pidän enemmän kanadalaisista naiskirjailijoista). Austerin ja erityisesti Hustvedtin kohdalla tulee silti sellainen olo, että amerikkalaiset intellektuellit haluavat tehdä eurooppalaista korkeakirjallisuutta.
Se ei luultavasti pidä paikkaansa, mutta olisiko amerikkalaisissa intellektuelleissa jotain vähän itsetietoista ja tosikkomaista, tai ainakin ao. pariskunnassa? Vai onko joku tuotantokoneisto päässyt hiomaan heidän teoksiaan liian pitkälle ja vienyt hajua ja makua mukanaan, en tiedä.
Joka tapauksessa Austerin kohdalla pitkästyn ajoittain; tulee tunne, että kaikki on kohdallaan ja taitavaa, mutta onko tässä nyt mitään uutta. Ei oikeastaan. Illuusioiden kirja imaisee kyllä mukaansa, mutta tyyli on ehkä vähän liiankin hiottua ja yllätyksetöntä. Haukotus.
Ehkä Sattumuksia Brooklynissä yllättää vielä, annan Paulille uuden tilaisuuden (Juhan jälkeen tietenkin).
Kenelle: En oikein tiedä. Äitini pitää Austerista. Samoin kuin varmaan sata miljoonaa muutakin lukijaa.
Jälkimaku: Jaha. Loppuihan se lopulta.
Alkulause: Kaikki luulivat Hector Mannin kuolleen.
Starat: 3. Lagom.
Summa summarum: Varsinainen lomakirja. Miehen koko perhe kuolee lento-onnettomuudessa ja loppukirja menee tämän ja muutaman muun onnettoman kohtalon setvimiseen. Hyvä kirja sinänsä, mutta vaatii aikaa ja voimia.
Arvio:
Auster-ilmiössä on jotain joka mättää, sanottakoon se suoraan heti alkuun. Illuusioiden kirja oli hyvin kirjoitettu, hyvin rakennettu, jännä ja omaperäinen tarina. Samaa voisi sanoa Austerin vaimon Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -teoksesta, jota luin talvella puoleen väliin kunnes luovutin ja lainasin sen jonnekin (muuten hyvä kirja kaatui liian pitkiin taideteosten ja -näyttelyiden kuvailuun: haluan taiteen taiteena ja kirjat kirjoina, kiitos).
En suostu tunnustamaan jenkki-angstia tässä kohtaa – pidän monista jenkkikirjailijoista ja siellä tehdään paljon Suuria Tarinoita (tosin pidän enemmän kanadalaisista naiskirjailijoista). Austerin ja erityisesti Hustvedtin kohdalla tulee silti sellainen olo, että amerikkalaiset intellektuellit haluavat tehdä eurooppalaista korkeakirjallisuutta.
Se ei luultavasti pidä paikkaansa, mutta olisiko amerikkalaisissa intellektuelleissa jotain vähän itsetietoista ja tosikkomaista, tai ainakin ao. pariskunnassa? Vai onko joku tuotantokoneisto päässyt hiomaan heidän teoksiaan liian pitkälle ja vienyt hajua ja makua mukanaan, en tiedä.
Joka tapauksessa Austerin kohdalla pitkästyn ajoittain; tulee tunne, että kaikki on kohdallaan ja taitavaa, mutta onko tässä nyt mitään uutta. Ei oikeastaan. Illuusioiden kirja imaisee kyllä mukaansa, mutta tyyli on ehkä vähän liiankin hiottua ja yllätyksetöntä. Haukotus.
Ehkä Sattumuksia Brooklynissä yllättää vielä, annan Paulille uuden tilaisuuden (Juhan jälkeen tietenkin).
Kenelle: En oikein tiedä. Äitini pitää Austerista. Samoin kuin varmaan sata miljoonaa muutakin lukijaa.
Jälkimaku: Jaha. Loppuihan se lopulta.
Alkulause: Kaikki luulivat Hector Mannin kuolleen.
Starat: 3. Lagom.
Kommentit