Fedja-setä is back!
Seuraavalla kerralla kun matkustatte junalla, bussilla tai muulla julkisella välineellä, jossa voi lukea (toim huom: ekologista propagandaa) ostakaa vaihteen vuoksi R-kiskalta tai vastaavalta KirjaIN-kirjallisuuslehti. Se on aika hauska. Kevyempi kuin Parnasso, mutta perusteellisempi kuin - ööh, mikä, ei Suomessa ole kirjallisuuden aikakauslehtiä. :-/
Lehden uusimmasta numerosta bongasinkin yhden blogattavan aiheen: Fedja-setä is back! Tai ei kai se koskaan ollutkaan poissa, mutta nyt on julkaistu sekä ennen suomentamaton Fedja-setä ja kummitus että Hannu Mäkelän elämäkerrallinen teos Eduard Uspenskista (Eetu: Matkoja Eduard Uspenskin maailmaan).
Mekkaloin kerran Fedja-sedän mahtavuudesta yhdelle saman ikäiselle ystävälle, joka oli ihan että kuka Fedja? Apua!? Fedja-setä on ykkönen! Jos teille muille 70-luvulla syntyneille ei ole luettu Fedja-setä, kissa ja koira -teosta niin hankkikaa se nyt äkkiä, hyvät ihmiset. Itsellenne tai seuraaville polville.
Valistettakoon vielä, että E. Uspenski on Venäjän suosituin lastenkirjailija, joka oli Neuvostoliiton aikana julkaisukiellossakin 10 vuotta epäisänmaallisuutensa takia. Näin aikuisena voisi jälkiviisastella, että rivien välissä taisi olla aika paljon suuren ja mahtavan kritiikkiä lastenkirjallisuuden muodossa; samapa tuo, kirja nauratti sekä lasta että vanhempia. Jos tänne on eksynyt 80-luvulla syntyneitä tms, niin juu: Ina-täti on elänyt Neuvostoliiton aikaan ja ostanut markoilla ja penneillä nallekarkkeja maitokaupasta. Että semmosta.
Seuraa vielä kirjallista leuhkintaa sekä snobbailua: olen kerran tavannut Uspenskin! Hän ei oikein osaa englantia, enkä minä venäjää joten kommunikaatio jäi vähän ohueksi. Mutta hänen intelligentsiansa loisti kielirajojen ylikin! Suuri ja mahtava Uspenski! Eläköön Fedja-setä! Eläköön!
Lehden uusimmasta numerosta bongasinkin yhden blogattavan aiheen: Fedja-setä is back! Tai ei kai se koskaan ollutkaan poissa, mutta nyt on julkaistu sekä ennen suomentamaton Fedja-setä ja kummitus että Hannu Mäkelän elämäkerrallinen teos Eduard Uspenskista (Eetu: Matkoja Eduard Uspenskin maailmaan).
Mekkaloin kerran Fedja-sedän mahtavuudesta yhdelle saman ikäiselle ystävälle, joka oli ihan että kuka Fedja? Apua!? Fedja-setä on ykkönen! Jos teille muille 70-luvulla syntyneille ei ole luettu Fedja-setä, kissa ja koira -teosta niin hankkikaa se nyt äkkiä, hyvät ihmiset. Itsellenne tai seuraaville polville.
Valistettakoon vielä, että E. Uspenski on Venäjän suosituin lastenkirjailija, joka oli Neuvostoliiton aikana julkaisukiellossakin 10 vuotta epäisänmaallisuutensa takia. Näin aikuisena voisi jälkiviisastella, että rivien välissä taisi olla aika paljon suuren ja mahtavan kritiikkiä lastenkirjallisuuden muodossa; samapa tuo, kirja nauratti sekä lasta että vanhempia. Jos tänne on eksynyt 80-luvulla syntyneitä tms, niin juu: Ina-täti on elänyt Neuvostoliiton aikaan ja ostanut markoilla ja penneillä nallekarkkeja maitokaupasta. Että semmosta.
Seuraa vielä kirjallista leuhkintaa sekä snobbailua: olen kerran tavannut Uspenskin! Hän ei oikein osaa englantia, enkä minä venäjää joten kommunikaatio jäi vähän ohueksi. Mutta hänen intelligentsiansa loisti kielirajojen ylikin! Suuri ja mahtava Uspenski! Eläköön Fedja-setä! Eläköön!
Kommentit
Tai sitten pitäisi tehdä diili jonkun verkkokirjakaupan kanssa, tästä sivusta suoraan osta osta osta heti -linkin kautta verkkokauppaan ja tietysti special prize for you Inahtaja -hinnalla. Tässä mä nyt levittelen sitten bisnesideoitani kaikelle kansalle, humanisti mikä humanisti!
Huhuu bisnesihmiset: eniten lukija-alennuksia tarjoava saa verkkokauppansa sivulle! ;D
Coming up: Isänpäiväkirjavinkit. Lupaan, että sieltä löytyy muutakin kuin Jari Tervo. Stay tuned! (Ja lähettäkää vinkkejä meiliin, jos teillä on jotain hyviä mielessä).
Ja mä kun luulin tekeväni jotain tosi epäkaupallista tässä blogissa. ;)
Olin samoin aika huvittunut, kun Jason osui joku aika sitten käteen; sehän ei itse asiassa ollut edes kovin piiloviestiä, kun yh-äiti lähti Ruotsiin hakemaan töitä kapitalismin ikeen alta jne.
Mut hei: tän takia meistä tietysti tuli niin tosi joviaali ja avarakatseinen maailmankansalais-sukupolvi, right? ;)
Mitä tästä opimme: lastenkirjojen kasvatuksellinen merkitys on vähän epäselvää, mutta silti on äärettömän tärkeää mitä lapsille luetaan: kuvat/tarinat painuvat johonkin aivokuoren ytimeen pompatakseen elävinä takaisin vuosikymmentenkin jälkeen.
Kasvatusalan ihminen voisi jatkaa tästä luennolla lapset ja väkivaltaviihde, mutta en itse ala edes sorkkia sitä soppaa - Inahtajankin kaikkitietävyyden raja on vedettävä johonkin.
(Itse tutustuin Fedja-setään ja Taikavirtaan aluksi lastenteatterin välityksellä. Ihan kunnianhimoisia näyttämösovituksia, jotka innostivat sitten tietysti myös lukemaan kirjat. 70-80-luvun Suomi oli vielä kulttuurimaa.)
Saas nähdä mitä taantuma nyt aiheuttaa: arvojen pitäisi kovasti muuttua lama-aikoina henkisempään suuntaan (sanovat lehdet), joten nousisko kulttuurin arvostus kun ihmisillä ei ole enää rahaa matkustaa ja sisustaa?