Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2008.

Inahtaja toivottaa joulurauhaa!

Kuva
Sofi Oksasen Puhdistus pääsi jo Fingerporiin! ;) Toivottavasti saatte tekstistä selkoa. Hesarissa oli tänään kaiken lamauutisoinnin keskellä ihanan optimistinen juttu siitä, miten kirja voi yleensä taantumassa hyvin: tähän sanomaan uskomme jatkossakin! Vetäydyn hurjan kirjapinoni kanssa joulu- ja lukulomalle ja irrotan itseni piuhoista, että ehdin lukea ja ennen kaikkea tehdä Asioita - palaan arviolta 2.1. Inahdukseen täynnä patoutunutta sanottavaa, blogattavaa ja arvioitavaa. Sillä välin suuri kiitos mielenkiinnostanne tähän asti ja nauttikaa mahdollisuudesta vetäytyä virallisesti viltin alle hyvän kirjan kanssa! Rentouttavaa joulua ja kirjallista uutta vuotta - palataan linjoille parin viikon kuluttua! :)

Kirjahdukset!

Kirjahdus-lista on valmis - ehdotuksia tuli passelisti tasan kymmenen, kiitos niistä! :) Listasin alle kaikki joulun lukuvinkeiksi ja osaan poimin sitaatteihin katkelmia perusteluista (vähän muokattuna ja paljon lyhennettynä - toivottavasti sallitte editoinnin). Muuten kirjat ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä. Objektiivinen ja ulkopuolinen sohvalla makaaja arpoi vastaajien joukosta (perinteisellä numero-menetelmällä) kaksi Pauli Kohelon voittajaa sekä yhden Fingerporin albumin - onnea S.M:lle, Annukalle ja nimim. Sofinalle! :) 1. Markku Pääskynen: Vihan päivä . "Yksi lujimman vaikutuksen tehneistä kirjoista koskaan. Teksti on oudolla tavalla samaan aikaan hyvin toden ja koetun tuntuista sekä hyvin harkittua." 2. Erland Loe: Kurt - lastenkirjasarja (sisältää kirjoja vaikuttavilla nimillä kuten "Kurt on tärkeä", Kurtin käytöshäiriö", "Kurtilla keittää"). Harva tietää, että Supernaiivin kirjoittaja tekee myös lastenkirjoja: "Toivoisin, että k

Vielä ehtii kirjahtaa

No niin. Olen saanut viimeisetkin kirjat uuteen kotiin ja kirjahyllyyn ja joutunut tekemään traagisen päätöksen, jolta ei ole paluuta: laitoin kirjoja kahteen riviin. :-/ Tiedän, hirveää ja anteeksiantamatonta - kuka niitä sieltä takarivistä näkee, ei kukaan. Huonona puolusteluna kerrottakoon, että takariviin päätyi esim. Kahlil Gibran (ei kertaakaan avattu ylppäreiden jälkeen), kaikki ne kirjat, jotka on aloitettu ja joihin ei ole aikeita palata tällä vuosikymmenellä sekä rivi opiskeluaikojen oppikirjoja, esim. Kirjallisuus ja feminismi. Seuraavaan kotiin tulee kirjasto. Saman tuskallisen inventaarion parissa löysin tosin mahtavia kirja-helmiä, jotka olen ehtinyt unohtaa - aion palata näihin tammikuussa ja ottaa esittelyyn myös suosikkiklassikoitani. Kirjahdukseen on tullut mainioita ehdotuksia, mutta niin maltillisesti, että aion julkaista ne kaikki. Listalta löytyy tietokirjoja ja lastenkirjoja ja ennen kaikkea teoksia, joista en ole koskaan kuullutkaan, mutta jotka on pakko hankkia

Lääkäriromaanin ensifiilis

Yksi vuoden kehutuimpia kirjoja on Riku Korhosen Lääkäriromaani. Pitää jatkaa kehumisketjua heti, että saatte lahjalistalle, jos kirja kiinnostaa; näillä viikoilla koko teoksen lukemiseen ja arvion saamiseen tänne asti menee aikaa... Suhtauduin varauksella, koska Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita jäi aikoinaan kesken. Kollega kuvaili romaania pitkään ja hartaudella kirjoitetuksi positiivisessa mielessä. Vahvistan tämän: kirjailijalla on kerrankin ollut aikaa hioa lauseita ja kieltä - nautinnollista! Tarinakin alkaa kiinnostaa aika nopeasti, mutta hiottu kieli tekee romaanista myös pari astetta vaativamman ja lievästi akateemisen. Sopisi loistavasti siis joululomaan, jolloin voi vaihteeksi kääntää aivot päälle eikä pois lukemaan ryhtyessään. Jos pidät Kjell Westöstä, kokeile tätä. Palaan asiaan, kun pääsen loppuun...

Ota Prosakia!

Facebook on aika toimiva juttu kirja-alalla - yllätys yllätys, kirjaihmiset ovat kovia perustamaan ryhmiä ja lähettämään kutsuja alan häppeninkeihin. Sieltä sain tämänkin infon (pahoittelut taas pk-seudun ulkopuolella asuville, mutta jospa tästä saisi idean muihinkin kaupunkeihin?): Prosak-proosaklubi tuo kirjallista lääkitystä apatiaan! :D Prosakissa elvytetään kirjojen ääneenlukutraditiota: kaksi kirjailijaa lukee tekstejään ja sitten keskustellaan. Ihanan Aila Meriluotomaista! Sattumoisin seuraava klubi on tiistaina 9.12. Dubrovnikissa ja illat maksavat vain narikan, joten sinne vaan apatiaa vastaan taistelemaan! Onko meidän läpikotaisin kaupallisena, pinnallisena, kuluttavana ja materialistisena aikanamme nousemassa jonkunlainen kulttuurin vastaliike good old Tulenkantajien jalanjäljissä? No ON! ;)

Putoavia enkeleitä out now!

Kuva
Lauri Viidasta ja Aila Meriluodosta kertova leffa Putoavia enkeleitä saa ensi-iltansa tänään, näin sen ennakkoon ja suosittelen! Koska blogin kirja-arviosta on ikuisuus, palaan sen verran, että komppaan täysin Hesarin arviota tänään (näin näytelmänkin aikoinaan). Tyttären näkökulma toimii paremmin teatterissa kuin leffassa, mutta ehkä käsikirjoituksen muokkaaminen olisi ollut liian haastavaa koko näkökulman muuttamisen takia. Leffa on silti hyvä. Leeveä nuorena Meriluotona ja etenkin Korpelaa katsoisi mielellään enemmänkin, siksi Helena-tytär tuntuu välillä vähän häiritsevältä. Muuten etenkin Korpelan roolisuoritus on käsittämätön jo esikuvansa takia: ei tule mieleen ketään muuta miesnäyttelijää, joka pystyisi täyttämään Viidan saappaat niin henkisesti kuin fyysisestikin yhtä hyvin. Päivän Hesarissa myös Aila Meriluoto itse kommentoi Korpelan olevan Viitana uskottavan oloinen - hyvä kuulla, koska ainakin Meriluodon kirjasta saatuun käsitykseen roolihahmo istuu täydellisesti. Sitä paits

Kirjahda - voita kirja!

Syksyn mittaan on kovasti piipitetty palkintoraatien valinnoista ja kaikkinaisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja omituisesta mausta. Inahtaja on päättänyt korjata tilanteen julkistamalla käänteisen kirjapalkinnon, jossa palkitaan lukijat, ei kirjailijaa ja jossa arvovaltaisena raatina olette TE: Ehdota vuoden 2008 Kirjahdus-palkintokirjaa, voit voittaa - kirjan! Säännöt: 1) Vuoden Kirjahdus voi olla lajityypistä riippumatta mikä tahansa itseesi vaikutuksen tehnyt kirja, kotimainen tai ulkomainen, uusi tai vanha. Olennaista on, että haluaisit tehdä syystä tai toisesta juuri tämän kirjan muillekin lukijoille tutummaksi. Suotavaa olisi, että pidit kirjasta itse. Kirja voi olla tunnettukin (tai jo Inahduksessa käsitelty), mutta top ten Kirjahdus-listaan pääsevät luultavammin vähemmän media-huomiota ja listasijoituksia saaneet kirjat. Yhteenveto: ideana on hakea hyviä vinkkejä kirjoista, jotka jäivät lukijoiden mielestä turhan vähälle huomiolle. 2) Ehdotuksia pyydetään yksi per lukija. Ehdotu

Hyvä Sofi!

Sofi Oksasen Puhdistus voitti Finlandian ja muita kuin Lipsonia lukematta voin sanoa, että go girl, hieno juttu! Sitä paitsi kun olen jo lukenut Finlandia-voittajan, niin ei tarvitse enää siitäkään stressata. ;) Yhtään en väheksy muita ehdolla olleita teoksia (monet ovat pitäneet esim. Marieta yhtenä vuoden parhaista kirjoista ja Jalosestakin kuuluu paljon kehuja), mutta Puhdistus ansaitsee kyllä silti kaiken huomion jo pelkästään tärkeän Viron tuntematon historia -teeman takia. Arvio löytyy marraskuun teksteistä ja pysyn arvioni takana. ;) Sitten vielä toinen huomio äsken tulleesta Mitä Suomi lukee -listasta: Suomi lukee urhoollisesti yhtä ja samaa palkinnoista piittaamatta. Top vitosesta löytyvät järjestyksessä Remes, Tervo, Hirvisaari, Paasilinna ja lopulta vitosena Sofi Oksanen. Tietokirjoissa tilanne on vielä vekkulimpi: Panu Rajalan TietoFinlandia-kisasta unohdettu Waltari-teos löytyy sijalta neljä, Finlandia-voittaja Tiedon tyttäret on vitosena. Sijoitukset voivat tosin muuttua

Pula-ajan pakinoita

Keksin viimein lukijoille hauskaa luettavaa kaamosaikaan! Oma kaikkien aikojen ykköshumoristi-suosikkini on pakinoitsija Olli, jonka unohtumisen haluan estää kaikin keinoin! Ikävät uutiset: Otava on julkaissut vielä 90-luvulla uusintakokoelmia Ollin parhaista pakinoista (uusin vuodelta 1994: Vastoin ohjeita: toiset sata parasta pakinaa), mutta niitä taitaa löytyä enää divareista. Muuten kehotan turvautumaan kirjastolaitokseen, josta Ollin pakinoita löytyy vielä, luojan kiitos! Ollin oikea nimi oli Väinö Nuorteva, kirjoitti pakinoita 20-luvulta 60-luvulle. Ollin huumoria on haastavaa selittää, mutta hyvä kirjallinen kuvaus löytyy Wikipediasta . Itselleni Ollin huumori on periytynyt vaarilta suoraan alenevassa polvessa äidille, jolla on perintönä monta Ollin alkuperäistä pakinakokoelmaa 20-luvulta!! Harrastamme kesäisin mökillä Ollin pakinoiden ääneenluentaa, josta ei keskimäärin tule mitään, koska kumpikaan ei pääse hihitykseltä kolmatta lausetta pidemmälle: riittää kun aloitamme vakioh

Ärsyyntymistä etsimässä

Jaha. Lisää jäljittelyä. Nyt jäljitellään ranskalaisia klassikoita ja filosofeja. Piti kokeilla Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseitä, jos vaikka jaksaisi provosoitua kesken kaamosajan. Ei auta. Sori Antti, kaamoksen välinpitämättömyys on vihaasi vahvempi. Nylén oli Hesarin esikoiskirjapalkintoehdokkaana, tunnetaan myös nykyajan dandynä ja vegaanina ja kaikenlaisena erikoisajattelijana. Jotkut ovat teosta kehuneet, jotkut ovat hymyilleet arvoituksellisesti ja kehottaneet lukemaan - itse odotin ainakin ärsyyntymistä. Masentavin reaktio on tämä: ei mitään. Nylén kirjoittaa vallan taitavasti ja julistaa jo esipuheessa esseistiikan lajityypeistä marginaalisimmaksi, runouttakin syrjitymmäksi. Joo-o, näin on, vaikka esseistiikkaa ja pamfletteja yritetään kovasti herätellä henkiin. Esseistiikka-parka, ehkä se kokee vielä uuden tulemisen aikana, joka arvostaa syvää ajattelua bloggailua enemmän. Alkuun haukutaan lihansyöjät ja Teemu Mäki. Naurattaa, kun lihansyöjiä kutsutaan lihaaneiksi -

Katri Lipson: Kosmonautti

Summa summarum: Kummallinen kolmiodraama Murmanskissa. Kosmonautti on kai vuoden virallinen yllättäjä: voitti ensin Hesarin esikoiskirjapalkinnon ja päätyi Finlandia-ehdokkaaksi - ihan hyvin kirjalle, joka joissain kustantamoissa ehdittiin lehtijuttujen mukaan hylätäkin. Arvio: Ensivaikutelman hehkutuksen jälkeen joudun peruuttamaan. Ihastuin ensin venäläisiä klassikoita jäljittelevään tyyliin, mutta teos kompastuukin juuri siihen. Jäljittely on aina vaarallista - jos ei osu täysin napakymppiin, se kääntyy itseään vastaan. Puhumattakaan liian kovista ennakko-odotuksista. Kiusallista sinänsä, jos Kosmonautti voittaa Finlandian, mutta sanonpa silti, etten ole loppuun päästyäni enää niin hurmaantunut. Viehättävä ja erikoinen kirja, kyllä. Omalaatuinen tyyli ja tarina, kyllä. Voi olla, etten tunne tarpeeksi (lue: juuri ollenkaan) neuvostokirjallisuutta ymmärtääkseni kaikkea hienoa symboliikkaa, mutta silti kirja on mielestäni enemmän outo kuin loistava, loppujen lopuksi. Tarinassa on kaks

Omituisuus-haaste vastaanotettu

Sain Mamalta joitain viikkoja sitten kiertävän blogihaasteen, jossa pitää listata 5 omaa omituisuutta ja lähettää haaste eteenpäin bloggaajalle (mielellään viidelle, jos keksii niin monta..). Olen tätä pähkäillyt siitä asti, mutta koska kohtasin viikonloppuna kaikki fobiani sukelluskurssilla, päätin ottaa haasteen tähän väliin ja katsoa josko kirjoitusterapia auttaisi. Jos niiden julkinen paljastaminen veisi niistä vaikka parhaan terän..? Luen Kosmonautin kanssa päällekkäin sukellusoppikirjaa, eli aihe sivuaa harrastekirjoja pienellä aasinsillalla. Sukelluskirjat on muuten tosi kiehtovia. Hirveän helppo harrastus paperilla! Siispä Inahtajan omituisuudet, top five: 1) En uskalla hypätä veteen. En pää enkä jalat edellä. Jos ihan pakko on, niin voin hypätä laiturilta tai altaan reunalta, mutta sekin on vastenmielistä. Korkealta hyppäämiset päätyivät aina katastrofiin jo kouluaikoina - veikkaan, että trauma onkin peräisin koulun uimakouluista. 2) En pidä syvistä enkä korkeista paikoista,